torstai 15. marraskuuta 2018

Himolukija Punkalaitumella #kirjastotarina

Nestor Niemelän omin sanoin helmikuussa 1887 (kirjassaan Mäkelän veljekset. Kuvaus Hämeestä)
Minä olen köyhän syytinkitorpan poika, syntynyt [12.9.1862] rehellisistä, yksinkertaisista vanhemmista. Kirjaimet opin lapsuudessani, kyselemällä mikä on tuo ja tuo? Siten vähitellen rupesin oppimaan kirjaimia sanoiksi sovittelemaan. Minkäänlaista koulua en ole päivääkään käynyt! Koulusalini on ollut humisevat metsät, opettajani suomalainen kirjallisuus.

W. N. täydentää Pyrkijässä 5/1891
Niemelä osasi alusta aikain hankkia itse sivistyksensä. Minkäänlaista kouluopetusta ei hän koskaan saanut, eikä hänen kotonaan ollut muuta kun uskonnollista kirjallisuutta, mutta katekismonsa ja Raamatun historiansa hän "osasi kuin vettä valaen". Ollen siis rippikouluaineissa paras, sai hän Raamatun lahjaksi. 
Hän oli terve, aikaisin vaurastunut, rotevakasvuinen nuorukainen. Mieli levoton, haaveksiva ja ehkä jo taipumus miettivään synkkämielisyyteen yksinäisyydessä, mutta seuroissa iloinen velikulta. Niinpä alkoi hän ottaa osaa kylän nuorukaisten seuraelämään tanssiin, yöjuoksuihin j. n. e. 
Mutta juuri tähän aikaan hän sattumalta joutui lainakirjastoon ja sai sieltä Hahnsson'in "Kaksoisveljekset". Henkeään pidätellen ahmi hän sen sisällyksen ja kävi sitten säännöllisesti joka viikko vaihtamassa kirjoja, niin että hän 3—4 vuoden kuluessa oli lukenut koko kirjaston, noin 700—800 nidosta.
Kuva julkaisusta The Monticola 1901

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti