lauantai 6. lokakuuta 2018

Surkeaa historiaa maahanmuuttajille

Ruotsin kouluradion sivustolla historiaa etsiessäni osuin 4-9 -luokkalaisille maahan muuttaneille lapsille tarkoitettuun sarjaan Nyfiken på Sverige. Sen ensimmäisessä osassa ahdettiin Ruotsin tuorein historia alle 8 minuuttiin.

Mitä oli valittu oleelliseksi kerrottavaksi? Ja kuinka pitkälle päästään ennen kuin sisältö eroaa Suomen historiasta? (Alla oleva on melko suora käännös ohjelman tekstistä, tekijänoikeuksia jossain määrin rikkoen.)


Että 200 vuotta sitten Ruotsi oli Euroopan köyhimpiä maita, jossa suurin osa väestöstä asui maaseudulla. Vain harvat lapset pääsivät kouluun. Työnteko saattoi alkaa jo 5-6 -vuotiaana.

Useimmat eivät eläneet edes 50-vuotiaiksi. Asuttiin ahtaasti yhdessä (kuvassa lehmä ja kana lähes pöydän ääressä) ja juotiin alkoholia lähes joka aterialla.

Isäntä sai laillisesti lyödä vaimoaan, lapsiaan sekä renkejä ja piikoja.

Vanhukset hoidettiin syytinkisopimuksin. (Tässä yksinkertaistus, sillä tilaa omistamattomien kohtalo jää epäselväksi.)

Vielä sata vuotta sitten oli mahdotonta ajatella, että avioliitossa oleva nainen kulkisi paljain päin.

Ainoa sallittu kirkko oli luterilainen valtiokirkko, jolla oli paljon valtaa. Jos ei käynyt tarpeeksi usein jumalanpalveluksissa saattoi saada rangaistuksen. Joutui tukkipuuhun (i stocken) ja ihmisten syljettäväksi.

(Ovatko kuvittajat saaneet vaikutteita ulkomailta, vai oliko tämä seisontamalli tosiaan käytössä 1800-luvun Ruotsissa? Verkkohakuni löytävät Ruotsista vain suomalaisten jalkapuiden taipaisia (tässä). Sanastonsa on huomattavasti moninaisempaa: fotstock, skamstock, kyrkstock, straffstock, gapstock)

Jos olit ollut uskoton, jouduit istumaan huorapallille kirkossa. (Näitä häpeäistuimia on kirkoissa esillä paljon vähemmän kuin jalkapuita.)

Eikä naimisiin menty rakkaudesta. Tärkeää oli perhe ja maatilojen omistus.

Kerran vuodessa oli kinkerit. Silloin pappi kuulusteli aikuisilta Raamatun osaamisen.

1800-luvun puolivälissä Ruotsi oli kehitysmaa. Surkeus ja sairaudet vallitsivat. Sadot eivät antaneet tarpeeksi ruokaa. Ihmiset näkivät nälkää ja kuolivat aikaisin. 1850-luvulla oli Ruotsissa niin köyhää, että alettiin huutokaupata köyhien lasten ja vanhusten huolto vähiten pyytävälle. (Onko ajoitus Suomessa sama? Malli Ruotsista?) Usein lapset joutuivat tekemään kovasti töitä tilalla, johon heidät sijoitettiin. Huutokaupat jatkuivat vuoteen 1918.

Monet alkoivat unelmoimaan jostain paremmasta. Monet tekivät unelmastaan totta ja muuttivat pois Ruotsista. Massamuutto alkoi vuonna 1860, erityisesti Pohjois-Amerikkaan. (Suomessa muutto alkoi myöhemmin.) Viidestä miljoonasta asukkaasta muutti seuraavan 50 vuoden aikana miljoona toisaalle. Ruotsiin jääneidenkin elämä muuttui. Maanviljelys tehostui, harvempia tarvittiin pelloilla ja monet muuttivat kaupunkeihin.

Jäljellä oleva kolme minuuttia ei taida enää sopia otsikkoni alle. Lienee ilmiselvää, että kurjaa menneisyyttä korostettiin. Toiveena löytää toisaalta tulleille samaistumiskohde?! Taloudelliselle siirtolaisuudellekin? Suomessa lähihistoria tarjoaisi samaistumiskohteita myös sotaa pakeneville, mutta Ruotsin alueella pitäisi mennä 1600-luvulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti