perjantai 31. elokuuta 2018

Reformaatiota, katekismuksia ja kirjakauppaa

Eilen alkoi SKS:n tiloissa kaksipäiväinen Networks, poetics and multilingual society in the early modern Baltic sea region, jossa puhuttiin ihan mielenkiintoisia juttuja.

Kutsuttuna esitelmöijänä Jason Lavery aloitti aamun puhumalla Agricolasta ja Suomen kansankielisestä reformaatiosta. Lähtötietoni olivat niin hatarat, etten erottanut missä kohtaa tuli uutta tietoa, mutta ainakaan Laveryn esitys Agricolan apulaisjoukoista ei uponnut Simo Heiniseen, joka keskusteluosuudessa puolusti Agricolan yksinäistä ja ahkeraa neroutta. Blogin tarkkaavaiset ja pitkäaikaiset lukijat muistavat, että olen Paavali Juusteenin jälkeläinen eli näkymykseni on minullakin.

Minusta oli hyvä, että Lavery totesi ääneen sen, että Agricolan tuotanto vaati todennäköisten apureiden lisäksi resursseja eli lähdekirjallisuutta ja painatusmahdollisuuksia. Nämä eivät olleet 1540-luvulla itsestäänselvyys. Hieman yllätti, että painatuksen taloudellisessa puolessa tuntui olevan monta kysymysmerkkiä.

Refrormaatiopuolessa yllätti Tukholman suomalaisen seurakunnan perustaminen niinkin aikaisin kuin 1533. Seurakunnan historiikki ja paimenmuisto ovat olleet myöhempien aikojen takia käsissäni. Seuraavalla kertaa pitää lukea alkusivutkin. Millä muskeleilla seurakunta perustettiin?

Tämä oli edelleen mielessäni, kun kuuntelin seuraavassa sessiossa Tapio Salmisen esitystä Uudeltamaalta Tallinnaan muuttaneista. Salmisen mukaan 1500-luvun alkupuolella kaupungin talouksista 11-12% oli "ruotsalaisia", joten oliko jo saman vuosisadan aikana olemassa ruotsalainen seurakunta, jonka 1631 sai kuninkaalta uudet tilat? Ei ole Salmisen tutkimusaihe, joten jää edelleen kaivelemaan.

Lounaan jälkeisessä sessiossa Tuija Laine kuvasi 1600-luvulla Ruotsin valtakunnan uskonnollisille vähemmistöille kirjoitettuja katekismuksia. Tai tarkemmin sanoen Lenape-kieltä puhuville Amerikan alkuperäisasukkaille katekismus kirjoitettiin vasta kun Ruotsi oli siirtomaastaan luopunut eli vuonna 1696. Inkerinmaalaisille kirjoitetuista katekismuksista toinen oli tuttu kiitos Samuli Suonpään twiitin, joka innosti suht-äskettäin verkkohakuihin.

Kolmas vähemmistöryhmä olivat saamelaiset, joille 1619-98 kirjoitettiin 8 kirjaa. Ainakin kaksi ensimmäistä olivat kieleltään aivan käsittämättömiä ja ilmeisesti etelässä ei edes ymmärretty, etteivät kaikki saamelaiset puhu samaa kieltä. Toivoa sopii, että oppi edellä menevä luterilainen käännytys ei koskaan saanut sellaisia muotoja, joita ruotsalaiset karoliinivangit todistivat ortodoksien Siperiassa. Jos joskus uskallan, luen Lapin historiaa lisää.
Päivän toinen kutsuttu puhuja oli Andrew Pettegree, joka aihe hollantilaisista kirjakauppiaina Itämerellä ei ihan hirveästi houkutellut. Mutta osoittautui mielenkiintoiseksi.

Ensinnäkin Pettegree kertoi Universal short title cataloguesta, joka etusivunsa mukaan kertoo olevansa tietokanta kaikesta irtokirjaimin painetusta 1500-luvun loppuun asti. Pettegreen mukaan aikarajausta on jo siirretty 1600-luvun puolelle ja tavoite on vuodessa 1700. Kirjastotietokannoista USTC eroaa kahdella merkittävällä tavalla. Ensinnäkin mukana on yksittäiset sivutkin ja toiseksi myös painotuotteet, joista ei ole jäljellä yhtään kappaletta.

Kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta ja Skandinavian osalta Pettegreen mukaan on työtä tekemättä. Totta puhui, sillä hakulomakkeen maakentässä ei edes ole Ruotsia valittavana. Toivottavasti seuraavatkin hankerahoituskierrokset onnistuvat.

Harjoituksen vuoksi totesin, että painopaikka Stockholm tuottaa toki 432 tuloksta ja kaivoin tietokannasta myös esiin Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historian versioita. Parilla sivulla (esim. tässä) oli ihan vieras kuva, mutta joiltakin sivuilta löytyi linkit kirjan digitaaliseen versioon. Koska USTC:n tarkoitus on seurata yksittäisiä painoksia tämä voi olla sellaista hakevalle käytännöllinen hakupaikka.

Hollantilaisten kirjakaupasta Köpiksessä 1600-luvulla jäi mieleen nopeasti kasvaneet kirjakokoelmat, jotka taisivat olla usein näyttöä eikä käyttöä varten. Hollantilaiset trokasivat tanskalaisille muille käsiin jääneitä arvoteoksia ja painoivat itse minisivuille halpistuotantoa. Molemmat kulkivat kätsysti Itämerelle laivoissa, jotka muuten olisivat (puu?)tavaraa hakemaan mennessään olleet tyhjiä.

Juutinrauman tullien fanina oli tietenkin pakko tarkistaa löytyykö sieltä kirjoja ja jos, niin miten mitattuna. No, kuten arvata saattaa: rahaksi arvioituna.

Kuva Dirck de Bray (1607 - 1678), Rijksmuseumin kokoelmat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti