Benderissä

SSH-käsiksessä olen alkuviikon tuskaillut Benderiä, jossa yksi esisetä kuoli lokakuussa 1712. Hän ei siis kokenut Benderin kahakkaa, josta on kirjoitettu paljon. Toisin kuin - kirjallisuushapuiluni perusteella - Kaarle XII:n pakomatkasta Pultavasta Benderiin ja arkielämästä siellä. Jo Benderin kuvallisen esityksenkin löytäminen tuntui saavutukselta. Alla oleva versio La Mottrayen kirjasta ja Metropolitan Museumin kokoelmista.

Nuorisolle suomennettu Franz Hoffmannin Rauta-kallo tiivistää pakomatkan seuraavasti

Ah, se oli onneton pako! Polttavimmassa kesä-helteessä täytyi meidän paeta autioiden hiekka-korpien kautta, jossa meiltä puuttui ruoka-varat, jopa usein vesikin. Vasta viiden vaikean päivän perästä saavuimme me Bug-virran rannalle, ja aina yhä hääreivät venäläiset hännässämme. Turkin rajalla odotti meitä uusi hätä. Turkkilaiset eivät tahtoneet viedä niin paljon ihmisiä yli virran ilman Dezakov'in paschan lupaa, ja tämä taas vakuutti, että hänen täytyi kysyä ensin hallitus-neuvokselta Bender'issä lupaa. Paljon kului aikaa tämän pitkän edes-takaisin kulkevan virallisen neuvottelemisen kautta. Venäläiset karkasivat kimppuumme, ottivat vieläkin osan pienestä joukostamme vangiksi ja hätyyttivät meitä niin ankarasti, että me vain suurella tuskalla taisimme pelastaa itsemme turkkilaiselle alueelle.

Lähes yhtä tunteikas, mutta huomattavasti yksityiskohtaisempi kuvaus löytyi pitkän hakemisen jälkeen Anders Fryxellin nuorisolle kirjoittamasta sarjasta Berättelser ur svenska historien. Voiko siihen luottaa? Objektiivisuus ei ole ollut tavoitteena, mutta asiakirjojakin on käytetty lähteenä. Asian varmistamiseksi pitäisi lähteä kirjastoon hakemaan karoliinien päiväkirjoja.

Ne voisivat myös auttaa arkielämän kuvausten puutetta samoin kuin La Mottrayen kirja, jota olen Ruotsin kohdalta Petter Sundia kirjoittaessani lukenut. Toivoin Virpi Luoman gradusta Karoliinien orientti – Vieraan kohtaaminen 1700-luvun alun Konstantinopolissa ruotsalaisen sotilaspastori Sven Agrellin matkapäiväkirjankertomana oikotietä, mutta se liikkuu ylemmissä sfääreissä.

Todella arkisista asioista pulpahti mieleen lihapullat ja kaalikääryleet, joiden tulo Ruotsiin toisinaan yhdistetään kuninkaan oleskeluun Benderissä. Onnekkaasti ennenkuin ehdin tästä rustata tekstiä, verkkohakuni osui Peter Olaussonin teksteihin Karl XII och kåldolmarna ja Svenska köttbullar inte turkiska. Hän argumentoi vakuuttavasti, että ruokakulttuurin siirtymiselle otollisempi tilaisuus oli osmanien valtakunnasta Ruotsiin tulleet lähetystöt vuosina 1716-32.

Kun näin käytännöllisesti lähdekritiikin tarve on tullut osoitetuksi, ei auta itku markkinoilla eli olen tätä tekstiä kirjoittaessani tilannut Kansalliskirjaston varastosta La Mottrayen ja kattavimmaksi kehutun karoliinipäiväkirjan. En minä uskalla Fryxelliä käyttää, ellen näe jotain alkuperäisempää tekstiä, jossa on samoja elementtejä. (Kaipaamani arkielämää tuskin on kirjassa Anecdotes du sejour du roi de Suede a Bender, ou, Lettres de Mr. le baron de Fabrice (1760).)

Sata kuusikymmentä vuotta liian myöhäinen kuva Benderistä kirjasta "Russia, Past and Present. Adapted from the German (“Das heutige Russland”) of Lankenau and Oelnitz by Henrieta M. Chester. With map and illustrations" Saksankielisessä alkuteoksessa (Vol 1, vol 2) on runsaasti kuvia, mutta en löydä tuota.