maanantai 4. kesäkuuta 2018

AR 4: Kirjastoasiakkaana Norrköpingissä

Norrköpingin kaupunginarkiston lisäksi olin varannut aikaa kaupunginkirjaston paikalliskokoelmalle, sillä Falunissa vastaava oli erittäin hyödyllinen. Niinpä nuohosin arkistosta lähdettyäni pidempään auki ollutta kirjastoa useamman tunnin. Löytämättä mitään kovin kummoista. Hyödyllisin oli pääkirkon puhtaaksikirjoitettu ja yhdistetty hautalista, sillä alkuperäisiä en ole saanut tavattua.

Mielessäni oli 1800-luvun kirjasarja, josta minulle (muistaakseni) täältä kerran lähetettiin pinkka kopioita, mutta se ei tullut hyllyssä vastaan. Menin tarkistamaan luettelosta (minkä olisi voinut tehdä kotona!) ja selvisi, että vaikka kirjat käsittelevät Norrköpingin historiaa, ne ovat tallessa vain Linköpingin kirjastossa. Kaupungissa, jossa yöpyisin myöhemmin, mutta ilman kirjastoaikaa. Pahus!

Kun tietokanta oli esillä hain jotain muuta ja kirjastonhoitaja haki sen varastosta ilman mitään kommervenkkejä. Ja jätti sivuun, kun en ehtinyt loppuun.

Joten palasin seuraavana aamuna ja tarjoitus oli vain nopeasti tarkistaa kirjoista faktoja. Mutta kirjastossa(kin) pitää toki aina katsoa ympärilleen ja takaseinällä kutsui kyltissä sana SLÄKTFORSKNING. Kun ei ollut mitään kiirettä, kirjat palautettuani kiersin sinne ajatuksena selata jotain tuoretta opasta tai jotain muuta hyllystä löytyvää.

Mutta tämä ei ollutkaan ihan tavallinen kirjastohylly. Ensimmäisenä huomasin isohkot niteet, joiden selässä oli sana bouppteckningar eli perukirjat. Otin yhden hyllystä, avasin ja sanoin lähes ääneen "ahaa, täälläkö nämä ovat". Ilmeisesti vuosia, vuosia sitten olin kirjastosta kysynyt sukulaisiani ja minulle oli lähetetty tästä laitoksesta valokopsuja. Kyseessä on puhtaaksikirjoitus, johon on poimittu vain henkilösuhteet. Ja hakemistossa oli siis muitakin nimiä kuin perukirjan vainajan.

(Laajempaa tsekkiä tehdessäni huomasin hakemiston puutteelliseksi, mutta yritys oli tähän suuntaan. Ja kotona hakiessani perukirjoja ArkivDigitalista, huomasin sinne digitoidun perukirja luettelon niin puutteelliseksi, etten olisi sen avulla löytänyt perukirjoja, joista kirjastossa tein muistiinpanot! IMHO: mielummin yksi kunnon hakemisto kuin kaksi puuttellista. Ja opetus: hakemistosta löytymättömyys ei tarkoita välttämättä olemattomuutta.)

Originaali on originaali, mutta puhtaaksikirjoitettujen läpikänti on helpompaa. Eikä näitä ollut vain Norrköpingistä vaan myös lähistön kihlakunnista. Yksi nanoserkku löytyi äitinsä lapsettomana kuolleen sukulaisen perukirjasta. Teoriassa järjestelmällisellä tutkimustyöllä olisi tullut eteen, mutta käytännössä ei.

Hyllyssä oli myös lupaavan kuuloinen "Garström: Norrköpings minne" kuvattuna mikrokorteille. Pahaonninen ja ystävällinen kirjastonhoitaja osui lähistölle ja yhdessä pähkäilimme miten tietokone-skanneri -yhdistelmän sai päälle. Onneksi olen vastaavaa Kansalliskirjastossa käyttänyt, sillä kirjastonhoitaja tuntui olevan itselleen oudolla alueella.

Joten en kysynyt häneltä Garströmistä lisätietoa, enkä edes hyödyntänyt kirjaston langatonta verkkoa tiedon hankkimiseen. Lähdin vaan selaamaan korteja ja keräsin niistä nanoserkkujen porvariksiottopäiviä. Porvarilistat eivät valitettavasti oikeasti alkaneet 1600-luvulta kuten alaotsikko lupasi.

Kun sitten sain aikaiseksi verkkohaun sain havaita, että alkuperäinen aineisto on ollut Norrköpingin kaupunginarkistossa vuodesta 2000. Siis siinä arkistossa, jossa arkistonhoitaja älysi tarjota yhtä kortistoa, mutta ei sitten tätä. Herää kysymys mitä muuta heillä on, mistä eivät joko tiedä tai eivät halua kertoa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti