Kolme todellista torppaa

Juho Saarinen (s. 18.6.1846) kirjassaan Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta (1920) kuvaa melko yksityiskohtaisesti lapsuutensa koteja. (Ja paljon muutakin, suosittelen lukemista lämpimästi!) Näistä toinen oli Hartolassa Ruskealan talon Kemppilä eli Kämppilä vuodesta 1848.

Paitsi tarpeellisia ulkohuoneita oli Kemppilässä sisäänlämpiävä eli savutupa, jonka etehisen perällä oli pieni sauna. Tuvan oven vastapäätä oli ruokatavarain säilytyshuone, jota nimitettiin kellariksi. Eri rakennuksena tuvan maantien-puoleisella seinuksella oli pieni kamari, jota käytettiin vierashuoneena. Pellot ympäröivät torppaa kolmelta puolelta. Riihi, yhteinen eräiden toisten torppien kanssa, oli rakennettu vähän matkan päässä olevalle tasaiselle kalliolle.(s. 14) Kotini kohdalla maantien toisella puolella olevan pellon takana sijaitsi eräs susien pyydystämistä varten valmisteltu n.s. sudenhauta eli susikuoppa. (s. 19-20) Kemppilä on jo vuosikymmeniä sitten perustuksiaan myöten hävitetty ja torpanpaikka muuttunut pelloksi, eikä siitä ole enää huomattavissa muita jälkiä kuin kaivo ja perunakuopan sija. (s. 23)

Maaliskuun lopulla 1852 perhe muutti Sysmään Niikulan kartanon Piekkolan torppaan noin puolitoista kilometriä kirkolta lounaaseen.

Etehisen astuessa oli vasemmalla kädellä vanha puolipimeä savutupa ja oikealla puolella vanha sisäänlämpiävä sauna sekä perällä hataraseinäinen keittohuone eli kota. Kun torpassa ei ollut riihtä, täytyi perheen syyspuolella kesää viljojen puima-ajaksi muuttaa saunapahaiseen, sillä tupaa, jonka orsilla riihenparret olivatkin ympäri vuoden, käytettiin kaiken syksyä riihenä. Muuta ihmisasunnoksi kelpaavaa huonetta ei torpassa ollut. Taloudessa tarpeellisia ulkohuoneita sen sijaan oli riittävästi ja olivat ne muistini mukaan välttävässä kunnossa.(s. 25) ... aineellinen toimeentulo oli minun käsitykseni mukaan aivan tyydyttävä, koskapa kahviakin kannatti juoda joka aamu. (s. 26)

Maarianpäivän aikaan 1858 muutettiin kilometrin matka Saarenkylän Lipolan Kymbergin torppaan eli Hörhään, josta vuokran sai maksaa rahassa ilman päivätöitä.

Asunto-olot olivat täällä paljon paremmat. Torpassa oli näet uudenpuoleinen uloslämpiävä tupa ja sen lisäksi kamarihuone, johon mentiin samasta porstuasta kuin tupaankin. Eri rakennuksena oli entinen vanha savutupa, jota nyt käytettiin riihenä, ja sen vastapäätä sauna sekä niiden välillä kotana käytettävä porstua. Muitakin taloudessa tarpeellisia rakennuksia oli riittävästi, vaikka ne osaksi olivatkin ränsistyneitä. (s. 67)