Arkeologisella kevätretkellä

Eilen upeassa säässä oli liikkeellä bussilastillinen arkeologian ystäviä SKAS:n ja SMTT:n kevätretkellä. Olin liittynyt joukkoon, sillä olin ajatellut kesällä käydä ekaa kertaa Rosalan viikinkikeskuksessa ja arvelin, että järjestetyllä reissulla se olisi hauskempaa. Olin oikeassa, sillä ryhmässä pääsin syömään lounaan yllänäkyvään hallirakennuksen rekonstruktioon.

Myös alueen muinaispolusta sain "enemmän" irti, kun kuuloetäisyydellä oli asiantuntevia kommentoijia. Lavastettu arkeologinen kaivaus ei saanut ammattiarkeologeilta kovin korkeita pisteitä.

Viikinkilaivan infokyltin maininta ruorista herätti yleistä hilpeyttä ja epätarkkuuksia löytyi joka puolelta. Ainakin yhdeltä ryhmäläiseltä (enkä tarkoita itseäni) loppui huumoritaju "muinaispolulla", mutta monet ymmärsivät sen viehätyksen lapsille.

Maastoon lavastettujen kohteiden lisäksi museokaupan tiloissa oli viikinkiajan arkielämää esittäviä dioraaamoja

ja valokuvia Kyrksundetista löydetyistä esineistä. Lisäksi kahdessa ulkorakennuksessa esitettiin esinekopioin aseita ja käsitöitä sekä soittimia.

Viikinkikeskuksesta jatkoimme juuri Kyrksundetiin, jossa seisoimme tovin entisellä kirkkomaalla, josta ei (nähdäkseni) ollut näköyhteyttä itse salmeen. Oppaamme Ilari Aalto selosti salmen pohjoispuolelta löytyneen, enimmäkseen metallinpaljastimella, viikinkikulttuuriin yhdistettävissä olevia löytöjä. Mutta samalta ajalta ei ole havaintoja lähiseudulla asumisesta, joka on todennäköisesti alkanut vasta ruotsalaissiirtolaisten ja kirkkonsa myötä.

Voi olla, että uusi tieto ei mennyt jakeluun, mutta lähdin paikalta suunnilleen samoin ajatuksin kuin sinne tullessa: viikingit ovat hädin tuskin pysähtyneet tässä saaristossa, joka puolestaan on kaukana "varsinaisesta Suomesta". Merkittäväksi kauppapaikaksi en Hiittistä hahmota.

Täysin uutta tietoa (eli helpommin omaksuttavissa) oli Riikka Tevalin aikapaineessa esittelemä Högholmen, joka on kuvani keskiosassa mahdollisesti erottuva pienehkö saari.

Saaren rannasta, veden pinnan alta on löydetty radiohiilellä vuoteen 1300 (plus-miinus 120 vuotta) ajoitettuja mittavia laiturirakenteita. Itse saarelta on löydetty jonkin verran tiiltä ja iso määrä luita. Näiden perusteella saari on käsitetty keskiaikaiseksi linnoitussaareksi, jota voi verrata Porvoon Husholmeniin.

Retken lopuksi poikkesivmme Sauvon keskiaikaiseen kirkkoon, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. En odottanut mitään kummallisempaa ja ehkä juuri siksi monet isokokoiset maalaukset ja 1600-luvun hautavaakunat tekivät niin voimakkaan vaikutuksen. Jossain määrin onnistuneet otokseni tuskin pystyvät välittämään tunelmaa, pahoittelen.