Valituksen jälkeen itse asiaan. Askaisissa syntynyt viulisti Karl Johan Lindberg työllistyi vuodesta 1869 Tukholmassa ja näin ollen kaupungissa 1874 syntynyt Elsa-tyttärensä sai suomalaisista juuristaan huolimatta ruotsalaisen identiteetin. (Elsan äiti Emilia oli Maria Wiikin sisar Pääskysessä 22/1926 kerrotun mukaan.) Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Elsasta tuli toimittaja ja työskenneltyään ensin Pariisissa hän raportoi sitten Helsingistä Aftonbladetiin kirjoitussarjoilla Finska brev ja Med kameran. Koska digitoitujen lehtien avauksessa on Ruotsissa tiukempi linja, näitä ei pääse verkossa lukemaan ja tarkistamaan oliko jälkimmäisissä mahdollisesti valokuviakin.
Vuonna 1898 öljyvärimaalauksen ohella Edelfelt teki Elsa Lindbegistä pienemmän pastellityön, jonka tämä vei kotiinsa Tukholmaan. Anna Tuderuksen Otavassa 5/1912 kertoman mukaan
Samalla laivalla kuin hänkin oli vastikään Tukholmaan nimitetty [Persian] lähettiläs, prinssi Mirza Riza-Khan. Koska oli pelättävää, että laatikko, joka sisälsi pastellikuvan, avattaisiin Tukholman tullissa ja että sitä mahdollisesti käsiteltäisiin varomattomasti, neuvoi joku Elsa Lindbergiä kääntymään lähettilään puoleen pyynnöllä, että laatikko saisi kulkea hänen tavaroittensa joukossa, jotka olivat tullista vapaat. Niinpä tapahtuikin, eikä muotokuva joutunut maihin vain prinssin tavaroiden kanssa, vaan vietiinpä niiden mukana vielä Grand Hotel'iin, jonne prinssi asettui. Pari päivää myöhemmin lähetettiin kuva omistajattarelleen, mutta sen jäljessä saapui pian sen tilapäinen omistajakin, joka oli ihastunut kuvan originaaliin. Ja samoin kuin sadussakin kävi kaikki onnellisesti, ja hyväksi lopuksi vietettiin iloiset häät.
ja ranskankielisen Wikipedian mukaan Reza Khan Arfa' al-Dawlah oli 1800-luvun lopussa lähettiläs Pietarissa eikä Tukholmassa. Siitä miten hän muistaa laivamatkan Tukholmaan voi olla versio pari vuotta sitten englanniksi nimellä Memories of a Bygone Age: Qajar Persia and Imperial Russia 1853-1902 käännetyissä muistelmissaan. (Avioeroon päättyneestä ensimmäisestä avioliitostaan vuonna 1895 syntyneen pojan muistelmat Under Five Shahs ovat jostain syystä Internet Archivessa. Poika kuuli isänsä avioliitosta ja sisaruspuolistaan vasta useita vuosia myöhemmin.)
Sattumalta Elsan aviomiehestäkin on vuonna 1898 maalattu muotokuva, jonka kuvan voi tätä kirjoittaessa nähdä huutokaupan verkkosivulla. Suomeksi prinssiksi kääntyvän tittelin mirza hän oli saanut 1899.
"Naimisiin mentyään Elsa Lindberg muutti Konstantinopoliin, jonne hänen puohsonsa oli määrätty [vuonna 1900] Persian lähettilääksi. Täällä he elivät noin kymmenen vuotta, jona aikana pohjolan tyttärellä oli tilaisuus tutustua lähemmin itämaiseen elämään, kieleen ja maan tapoihin." (Pääskynen 22/1926)
Tuderuksen haastatellessa Elsaa vuonna 1912 julkaistuun juttuun tämä asui
Välimeren rannalla »Danichgah» nimisessä huvilassaan, joka on sisustettu itämaiseen tapaan kallisarvoisilla matoilla ja helmiäiskoristeisilla huonekaluilla. Huvilan ulkotyylikin on itämainen. Sen seinien ruusunpunertava väri ja siniset kuvut näkyvät kauaksi alppien himmeän harmaata taustaa vasten. Laaja ja ihana on näköala sieltä, mutta siinä ei ole mitään, mikä muistuttaisi itämaita. Päinvastoin siellä vallitsee aito länsieuroppalainen kultuuri. Sillä alapuolella on Monacon satama ja sen uudenaikuiset aallonmurtajat ja lukemattomia huvijahteja kaikista maailman ääristä. Ne antavat väriä ja eloa maisemalle.
Iranilainen Monacon kävijä valokuvasi vuonna 2003 huvilan, josta en löydä vapaasti käytettävissä olevia kuvia.
Ainakin syksyllä 1926 Elsa vieraili vielä Helsingissä. "Hän oli seurannut prinssi puolisoaan, joka tulee toimimaan Persian lähettiläänä Pohjoismaissa — siis myöskin Suomessa — ja nyt tuli tänne valtuuksiaan jättämään. [...] Prinsessaa käytiin haastattelemassa, hänestä kirjoitettiin, hänen kuvansa julkaistiin, hänen lausumiaan sanoja toistettiin. Vallitsi todellinen prinsessa-kuume. [...] Kaikki katselivat, kaikki tarkkasivat tulijoita. Siis tuollaiseksi hän nyt oli kehittynyt, tuo Edelfelfin maalaama nuori, hento, vaalea tyttö. Jotenkin pyöreältä ja hyvinvoivalta hän nyt tuntui, kun hän siinä istui vaaleassa samettipuvussaan, korvissa kultaiset, tupsulliset korvarenkaat." (Naisten ääni 21-23/1926)
Elsa kuoli Wikipedian mukaan Tukholmassa vuonna 1944.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti