No, tätä varsinaista tai Ihan Oikeaa Sukututkimusta olen nyt päässyt kokemaan kaivellessani juuriani Norrköpingissä. Viime kesänä löytämäni perukirja antoi perherungon, mutta ihmiselämän ajoittamiseksi "jo kuollut 1707" tai "elossa 1707", ei anna paljoakaan. Ihminen kun on yleensä elossa kymmeniä vuosia syntymänsä jälkeen, mutta voi toisaalta kuolla pian lapsiensa syntymän jälkeen.
Tilanteen kohentamiseksi tartuin ensimmäiseksi kaupunginoikeuksien pöytäkirjojen hakemistoihin. Niitä oli (aikalaisten tekemänä) joka kirjassa ja läpikäynti oli paljon nopeampaa, kuin olin visioinut. Sain selville esi-isäni porvariksioton ajankohdan ja elinaikansa pituudestakin syntyi käsitys.
Mutta ei auttanut itku markkinoilla, joten tämän jälkeen piti tarttua seurakunnan historiakirjoihin. Tietenkin pitäisi olla überonnellinen siitä, että niitä on 1600-luvulta. Mutta 800+ aukeaman digikuvien läpiluku oli ryydyttävää. Varsinkin, kun 1700-luku on vielä katsomatta. Ja 1600-luku pitää ottaa todennäköisesti uusiksi. Varsinkin kun slarvasin jättämällä kummitiedot katsomatta. Vähensi luku-urakkaa huomattavasti kun kaupungissa tavallisesti joka lapsella oli 8 kummia...
Läpiluvussa oli tietenkin se hyvä puoli, että sain käsityksen kaupungin nimikäytännöistä. Sukunimet harvinaisia, joten onneksi olin hakemassa Saksasta tullutta perhettä, joka piti nimestään kiinni. Sukuun naidulla miehellä oli joissain yhteyksissä sukunimi, mutta useimmiten sen paikalla oli ammattinsa. Onneksi tajusin tämän ajoissa ja onneksi etunimensä oli kaupungissa uniikki.
Norrköpingissä ollaan aika kaukana Suomesta, mutta aina löytyy yhteyksiä.
19.2.1654 Norkköpingissä vihittiin Suomesta tullut (ja Rymättylästä papintodistuksen saanut?) Jöns Olofsson
Mielenkiintoista. Varsinkin tuo loppu sai pohtimaan Suomeen päätyneen, norrköpingiläisen esi-isän suvun juuria, että oliko sittenkin "alkujuuret" Suomen puolella?
VastaaPoista