sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Heraldisesti

Schildt-sekoiluni yksi haara päättyi kolmeen naimattomaan sisareen ja veljeensä, joka sai aatelisarvon 1700-lopulla. Piti tietenkin etsiä verkosta vaakunakilpensä (ohessa). Sen jälkeen olikin sopiva aika kaivaa esiin kertyneitä vaakunalinkkejä ja tarkistaa toimiiko niistä vielä joku.

Ainakin pätevältä vaikuttava blogi Heraldik och Vapensköldar päivittyy edelleen. Yleisesti mielenkiintoinen teksti oli esimerkiksi När började ofrälse använda heraldik?

Melko harvakseltaan päivityy blogi Finsk heraldik genom tiderna.

SukuForumilla huomautettiin, että monissa (eli kaikissa paitsi pergamenttikirjeissä) Kansallisarkiston digitoinneissa asiakirjojen sinetit näkyvät vain mustina läikkinä. Juu.

Svenska Heraldiska Föreningen on tuonut verkkoon Jan Raneken kokoelman Europas medeltidsvapen.

Ruotsissa on digitoitu Georg Fredrik Granfeltin Finlands ridderskaps och adels vapenbok jemte beskrifning.

Ruotsin ensimmäistä vaakunakirjaa esitellään sivustolla Keysers Wapenbok. Tämä vuonna 1650 painettu kirja Sweriges rijkes ridderskaps och adels wapenbook hwaruthi alle grefwars frijherrars och samptlige adelens wapnar och sköldemärcken författas. on digitoitu kolmena editiona: A, B, C

Ruotsissa on tehty kuvatietokanta kirkkojen seinillä olevista aatelisten muistomerkeistä eli epitaafeista. Palveli omaa tutkimustani, sillä löysin yhden esi-isän hökötyksen, jonka olemassa olosta en aiemmin tiennytkään. Sen sijaan tuon alussa mainitun miehen nimellä ei tullut osumaa. Joko muistomerkkiä ei ole tai sitä ei ole vielä dokumentoitu. Hieno hanke on ihan yksityisen ihmisen aloittama. Toivottavasti pysyy verkossa.

Kotimaiselle tietokannallemme Europeana Heraldica oli Ville Kontinen keksinyt yhden käyttötavan.

Yrjö Koskisen raportissa Historiallisen osakunnan toiminnasta (Kirjallinen Kuukauslehti 3/1867) sinetteihin liittyen:
Allekirjoittanut on Tanskan valtioarkistosta pyytänyt ja saanut kuvan Suomenmaan vanhasta sinetistä vuodelta 1457, jonka johdosta Osakunta, eri haaroilta koettujen tietojen kautta, on tullut siihen päätökseen, että tämä sinetti, jossa on kuvattuna Neitsyt Maaria Kristus-lapsen kanssa, oikeastaan on ollut Turun seurakunnan ja tuomiokirkon. Sitä vastoin ei ole onnistutunut saada erästä vielä vanhempaa Suomenmaan sinettiä vuodelta 1386, joka säilytettiin Schwerin'in arkistossa Meklenburg'issa, koska Schwerin'in hallituspalatsi vähäistä ennen, kuin kirje asiasta sinne ehti, oli tuhaksi palanut ja puheen-alainen todistuskappale silloin oli joutunut tietämättömiin. 
Yritin Diplomatarium Fennicumista keksiä, missä dokumentissa vuoden 1386 sinetti olisi roikkunut, mutta eivätköhän keskiajan tutkijat (surukseen) aiheen tunne.

Ja muistutuksena, että Viron Aadlivapid Ajalooarhiivis on nykyään tässä eli vanhoissa teksteissäni olevat linkit vanhentuneita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti