Samaisessa tekstissä ihmettelin ratkaisua sijoittaa Sotakorkeakoulun diplomitöitä Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Tuolloin avaamani työt olivat niin vanhoja, että ne olivat käsinkirjoitettuja, joten ajattelin tämän jotenkin selittävän sijoituspaikan. Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytteethän ovat Doriassa.
Mutta, mutta. Myöhemmin huomasin digitaaliarkistoon tulevan yhä lisää näitä töitä ja tuoreemmat olivat koneella kirjoitettuja. Maanantaisen tiedotteen mukaan
Kansallisarkisto on digitoinut Maanpuolustuskorkeakoulun tukisäätiön rahoittamana kaikki Sotakorkeakoulun julkiset diplomityöt vuoteen 1991 saakka. [...] Digitointihanke on onnistunut esimerkki projektista, jolla Maanpuolustuskorkeakoulu pyrkii määrätietoisesti parantamaan sotatieteiden opetus- ja tutkimusedellytyksiä. [...] Nykyään työt ovat helposti löydettävissä ja luettavissa Kansallisarkiston sivuilla, mikä nopeuttaa eritoten tiedon etsimistä ja luokittelua.Helposti löydettävissä? Julkaisuarkistoalustalle vietynä töille olisi voinut antaa asiasanoja, joiden perusteella töitä olisi voinut hakea. Tämä puoli hoituisi tietenkin myös niin, että Maanpuolustuskorkeakoulun kirjaston aineistotietokannasta on linkitys Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Tosin muistettava, että Kansallisarkisto ei ole vieläkään ottanut käyttöön pysyviä tunnisteita.
Mutta hoituuko? MPKK-Finnasta kesällä linkittämäni Matti Alfthanin ja Urho Tähtisen töitä ei ainakaan nimellään löydy. Opinnäytteet eivät siis kuulu kirjaston kokoelmiin vaan ovat olleet jossain arkistossa?
Aikanaan työt pulahtanevat (*) asiasanoittamattomina Kansallisarkistosta yleiseen Finnaan, josta löytyy tällä hetkellä Urho Tähtisen nimellä monia valokuvia, mutta ei opinnäytettään. Osa löydettävyyttä ratkeaa näin, mutta hukatuksi jää asiasanojen lisäksi julkaisuarkistolle tyypillinen mahdollisuus kokonaistekstihakuun. Lisäksi sijoitus tuoreiden töiden rinnalle Doriaan olisi voinut tuoda lisänäkyvyyttä ellei lisäarvoakin.
Mutta sijoituspäätöshän oli varmaan hyvin harkittu?
Miksi digitoituja töitä ei sijoitettu Doriaan, jossa tuoreemmat työt ovat? Ja jossa olisi voinut tehdä julkaisuarkistolle tyypillisiä hakuja mukaan lukien kokotekstihaut.— Kaisa Kyläkoski (@K_KM_K) January 29, 2018
Luulin, että digitaalisuuden etuihin kuului se, ettei tarvitse pitäytyä reaalielämän fyysisissä rajoitteissa vaan voidaan luoda tutkijoille merkityksellisiä kokonaisuuksia.Hyvä huomio! Alkuperäisaineisto säilytetään pysyvästi Kansallisarkistossa, joten myös digitointi toteutettiin Kansallisarkiston oman digitaaliarkiston kautta.— MPKK (@mpkkfi) January 30, 2018
Valitusvirttä laulettuani täytyy lopuksi todeta, että on hienoa, että on onnistuttu saamaan kaikilta töiden tekijöiltä tai tekijänoikeuksiensa haltijoilta luvat töiden digitointiin. Sillä tiedotteenhan mukaan kaikki työt on digitoitu. Vastaavaan tuskin päästään missään siviilikorkeakoulussa.
(*) Mikä osa Kansallisarkiston arkistoluettelosta näkyy Finnassa oli tuttavani äskettäin esittämä kysymys, johon ei löytynyt vastausta.
Kuva kirjasta "Pinocchio : the tale of a puppet" (1911)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti