tiistai 19. joulukuuta 2017

Pappi ja lukkari joulupaistia kokoomassa


Gunnar Suolahti artikkelissaan Kirkollisia verotapoja (Aika 7-8/1919) selostaa pappien varainhankintakierroksia, joita kiellettiin jo 1600-luvun alussa ja useaan otteeseen myöhemmin. Käytännöt kuitenkin jäivät paikallisesti erilaisiksi.
Syrjäseuduilla säilyivät joulunjälkeiset paistinkeruut ja ripitysmatkat aina viime vuosisadan puolivälin tienoille, eli siihen asti kuin papiston palkkaus uudelle kannalle järjestettiin. Länsi-Suomen seurakunnissa muistavat moniaat vanhukset vieläkin, miten papit lukkareineen kolmin hevoskuormin kulkivat paistinkeruillaan; ja vielä miespolven senjälkeen kuin pappien kiertueet olivat tauonneet, kulkivat niillä lukkarit. Paistikappalten suuruus ja joulu-"käärtien" paljous osotti, millaisen suosion lukkari kansan kesken oli saavuttanut. 
Sanomalehtimainintojen perusteella tapa kesti paikoin 1800-luvun puolivälin tienoon yli, vuosisadan lopulle asti.
[Gustaf Johan] Bergroth [k. 1841] oli koko elämänsä innokas kooja käyden joka vuosi itse keräämässä vaaluansa ja joulupaisteja, kulkien kylästä kylään, talosta taloon, samoten hevosineen halki salojen ja poikki soiden. - Suuri oli se annin, jonka rovasti pitäjästään joulupaisteina keräsi. Hän oli pitäjässämme viimeinen pappi, joka tätä vanhaa tapaa noudatti. ("Tuomas": Ikaalisten pitäjä. Suomi: kuvalehti kansalle 9-10/1919)
Nämät pitäjällä käymiset vapaehtoisia antimia keräämässä, joulu-paistin ja muun nimellä, ovat kyllä kielletyt Kun. Aset. kautta 23 p. Helmikuuta 1694 ja 23 p. Elokuuta 1727, joista on sitte vieläki usein muistutettu. Vaan mitäs siitä. Papit pitävät sen olevan kaikki pyhää ja hyvää mitä he vaan tekevät eli antavat tehdä. Sitä ei kenkään pitäis paheksiman. (Otawa 22.12.1860)
Ompa vielä paikoin tapana, että papit käyvät ympäri pitäjää, niinkuin muinoin mustalaiset ja kerjäilevät saataviansa: villoja, pellavia, voita ja lihaa (joulupaistia), vaikka muut ovat kielletyt kerjuusta. Tähän vielä lisäksi lähtee lukkari ja suntia seuraan junan jatkoksi. Mitä näiden viimemainittuin "paisteilla kulkemiseen" tulee, niin sillä ei ole asetuksissa mitään perustusta. Mutta pappien kerjuut ovat alkunsa saaneet paavinopin ensiajoista, 600 vuotta sitten. (Päivätär 18.2.1865)
Vahton kappelista. [...] pappi saa kyllä runsaan palkan, koska hänelle tulee likimäärin tynnyriä viljaa, 512 manttaalin veroton virkatalo ja joulupaistit koko pitäjästä. (Sanomia Turusta 15.5.1863)
Sitten laski hän almanakan pöydälle ja sanoi rouvalleen: "Viikon päästä on Joulu. Tänään jo viimeinkin pitää mennä joulupaisteille. Keli kyllä on huono, mutta ei sitä auta katsoa. Kohta pitää lähteä - Jussi hoi!" (Aura 29.12.1888)
Silloin kun ruusu ja riisi olivat ainoat taudit; lukkarit ja kupparit parhaat lääkärit; tupakka ja terva tehokkaimmat rohdot. Silloin ajettiin joulupaistilla ja saatiin senkin seitsemää lajia, oikein kuormittain. (Sanomia Turusta 30.12.1885)
Koska nykyjään ei enää kaivata pikkulukusia, niin ei enää pitäisi pappienkaan kulkea pitäjällä paistinajossa, niinkuin nykyään vielä muutamin paikoin Uudellamaalla tapahtuu [...] Samoin kuin pappien, nähdään seurakunnan arvoisien lukkarienkin kiertävän pitäjällä joulupaistillaan. Ilmestyy tämän lisäksi vielä hauturikin joululimppuja pyytelemään, joskus vielä päihtyneessä tilassa. (Uusimaa 10.1.1896)
Ei kauan sitten oli muutamin paikoin Suomessa tapana, että lukkari ja muut kirkonpalvelijat kävivät joulun edellä "joulupaistillaan", niinkuin sanottiin. Kori tai laukku kainalossa nämä uskolliset herran palvelijat vaelsivat talosta taloon, ja tuskinpa oli sitä paikkaa, josta he tyhjin käsin olisivat palanneet. Missä putosi kopan pohjaan voipala, missä tuores juusto, missä siankinkku. Tervetulleita nämä kirkon kerjäläiset tietenkään ei olleet, mutta minkäs sille mahtoi. Vanhat tavat istuvat lujassa - silloinkin kun uusi aika jo on tuominnut ne muinaismuistoihin kuuluviksi. (Maakansa 4.1.1912)
Joulun edellä pitivät myöskin pappi ja lukkari huolta jouluruo'istaan käymällä "joulupaisteillaan", pappi edellä ja lukkari perässä. Heille annettiin palvattu lampaanreisi, pari kolme kappaa kauroja, juusto ja punainen kakku. Se, jolla oli enemmän varaa antaa, antoi mullikan reiden. Pappien joulumatkoista laulettiin Jokioisissa:
"Papit ne pitkin pitäjiä
kerjäävät villoja, pellavia.
Sik'kon he saavat kaikkia muita,
sihen viäl naula kyntteliä." (Uusi Aura 18.12.1914)
Kuva Oskari Räisänen. Tuulispää 52/1913 (Räisäsen tekijänoikeudet voimassa, saa reklamoida.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti