lauantai 7. lokakuuta 2017

Kun toimittaja hakee tietoa

Selatessani toissa iltana lokakuun Voimaa kiinnittyi silmäni Suvi Auvisen poliisien ammattikunnan nykytilaa käsittelevän jutun "taustoitukseen".
Ensinnäkin. Kun poliisien toimenkuva on olennaisesti muuttunut 1800-luvun kuluessa ja poliisille nykyään kuuluvia toimia tekivät tuolloin ja aiempina vuosisatoina miehet ja naiset (tai ainakin yksi nainen) toisin nimekkein niin kuinka olennaista on luetella kolmen kaupungin poliisilaitoksen perustamisvuodet?

Toiseksi, twiittinsä perusteella Auvinen ei kirjoittanut "Kansallisarkiston mukaan" mitenkään ironisesti. Anarkisti-imagostaan huolimatta hänelle Kansallisarkisto on ilmeisesti tiedonjakelussa auktoriteetti, johon ei edes liity inhimillistä elementtiä erehtymisestä puhumattakaan.

Toki Kansallisarkisto on asiantuntijaorganisaatio. Mutta ei Suomen historian asiantuntijoiden vaan arkistoalan asiantuntijoiden! Joilla (verovaroin maksettuna) on näköjään velvollisuus (tai ainakin intoa) vastata työajallaan laiskojen toimittajien taustatyökysymyksiin? (Kun taas digiarkiston käyttäjien palautteet voi jättää kuittaamatta ja arkistoasiakkaiden sähköposteihin vastaamatta. Ja luettelohuoneen tiskin takana voi talon aineistoista esitettyihin kysymyksiin vastata olkia kohauttamalla ja toteamalla "Matti varmaan tietäisi".)

Mistä ihmeestä korkeakoulututkinnon suorittanut Auvinen on saanut käsityksen, että kirjastoja ja museoita (Suomessa ON Poliisimuseo) parempi historiallisen tiedon lähde on Kansallisarkisto? Oma näkemykseni vielä twiivistettynä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti