lauantai 21. lokakuuta 2017

Historiantutkimuksen päivät - perjantai

Kävely yliopistolle sujui yllättävän nopeasti ja ehdin aamun aluksi vilaista käynnissä myös olleen historiallisen verkostotutkimuksen postereita. Paljon on kiinnostavaa tekeillä.

Valitettavasti ensimmäisen session Suomen ja Ruotsin yhteisen ajan historiografia tuntui olevan niin alkutekijöissään, etten saanut irti mitään ajatuksia. Vähän mietitytti yleisesitysten vertailu 1900-luvulta, kun tekstit (mutuilusti) lainaavat paljon jo 1800-luvulla kirjoitetusta. Mutta enköhän joskus ymmärrä enemmän.

Päivän keynoten ymmärtämisessä ei ollut mitään ongelmia Nigel West aloitti mainostamalla esiintyneensä luksusristeilyn asiaviihteenä ja sellaisena saattoi pitää myös esitystään Researching and Publishing Intelligence History: The Challenges, Pitfalls and Triumphs of Disclosure.

Siinä West m.m. kertoi (minulle uutena tietona), että Enigman hakkerointi tuotiin julkisuuteen vasta 1974. Tätä ennen julkaistuissa muistelmissa ja analyyseissä saattoivat siis todellisuudessa kaapattuihin viesteihin perustuvat onnistumiset näyttää esim. yksittäisten ihmisten erinomaiselta harkintakyvyltä tms. Vastaavia virhetulkintoja tekee, jos/kun ei muista, että lähteet eivät kerro kaikkea käytettävissä olevaa tietoa päätöstilanteessa puhumattakaan muista siihen vaikuttavista tekijöistä.

Lounastauolla lähdin kävelylle ja silmiini sattui kyltti Gustaf Nyström -näyttelystä kauniin rakennuksen edessä. Sisällä opin plansseista, että on ollut aika, jolloin Turkuun rakennettiin esteettisiä rakennuksia. Tietoa enemmän nautin interiööristä, joka oli rakennettu Ernst Dahlströmin perheelle. Täytyi tarkistaa: Dahlströmin kortiston Svante ei kuulunut joukkoon.
Tauon jälkeen kuuntelin kolme esitystä liikkuvista ihmisistä. Mielenkiintoisin oli Harry R:son Svenssonin, joka käsitteli vuosina 1650-1753 Pedersörestä ja Kronobystä Karlskronassa vuosittain neljän kuukauden ajan töissä käyneistä kirvesmiehistä. Paikallishistorioissa tämä on Svenssonin mukaan esitetty, mutta ei ilmeisesti laajemmin tunnettu, ruotujakolaitoksen erikoisuus. Svensson näytti niin siistillä käsialalla kirjoitettuja listoja töissä 1600-luvun lopussa käyneistä, että kadehdin niitä, joilla on paikkakunnalla juuria tai muita henkilöhistorialisia mielenkiinnon kohteita. (Svensson väittelee marraskuussa ja toivottavasti väitöskirjansa tulee vapaasti verkkoon.)

Päivän viimeiseksi istahdin sessioon Historiallinen tieto yhteiskunnassa ja historian käyttö. Pitihän sitä kuulla mikä oli vastaus Anne Heinon otsikkoon Omaehtoinen historiantutkimus - uhka vai mahdollisuus?

Intron jälkeen Heino esitteli kolme esimerkkiään, joista yksi oli uhka, yksi mahdollisuus ja kolmas joko-tai. Olisi pitänyt olla ilosta pinkeänä, kun koko porukka ei saanut yhteistä tuomiota, mutta muutamia sekunteja mietittyäni tajusin, että uhkiksi oli määritelty historiantutkijoiden kanssa samalla tontilla liikkuvat ja joidenkin tahojen asiantuntijoiksi luokittelemat, kun taas "mahdollisuus" nähtiin toimijoissa, joiden aihepiiri ei voisi vähempää kiinnostaa ammattilaistutkijoita.

Hoh-hoijaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti