lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kolmen näyttelyn kierros

Eilen paistoi aurinko, joten oli hyvä hetki ulkoiluttaa Museokorttia ja kuluttaa kaloreita kiertämällä Helsingin kolme tuoretta näyttelyä. Tiivistelmä: vali-vali-vali.

Atskin Aaltoa en ilman korttia olisi mennyt katsomaan. Vuosia sitten en saanut Aalto-museosta mitään irti ja nyt en viitsinyt suuremmin yrittää. Alku oli kyllä positiivinen:
Mutta lähtiessäni kaksi kävijää onnistuivat astumaan pari askelta liikaa ennenkuin pysähtyivät ihmettelemään mistä ovesta pitäisi mennä sisälle.

Seuraavana Sinebrychoff, jossa mietin kieltä enemmän kuin kuvia.
Onneksi tätä ei tarvinnut miettiä enää seuraavana yönä, sillä museolaiset vastasivat
Itse näyttelyssä oli siis muotokuvia. Teemoittain, mutta jaottelu ei aivan joka taulun kohdalla ollut ymmärrettävä. Yksi järkevä ajatus syntyi. Miksi usein mietitään sitä, miksi ihmiset mustavalkoisissa valokuvissa ovat vakavia, mutta ei vanhojen muotokuvien enimmäkseen neutraaleja ilmeitä?

Lopuksi Kansallismuseoon, jossa avautui eilen Suomi100-teeman valokuvanäyttely Julkinen ja kätketty Suomi. Ennen kuin aloitan motkottavien twiittieni liimailun, niin totean, että valitut kuvat ovat hyviä. Teemoitus ja näyttelytekstit valitettavasti vähemmän hyviä. Vedin herneen nenään jo ensimmäistä lukiessani.
Mielialaa ei parantanut, kun huoneen toisessa puoliskossa "Kurittoman Suomen" esittely alkoi maalaiskristillisellä (tms.) yhtenäiskulttuurilla. Eikö Kansallismuseolla ole luettu Miikka Tervosen palkittua artikkelia Historiankirjoitus ja myytti yhden kulttuurin Suomesta (pdf)? Myöhemmin itse näyttelyssäkin tulee esiin, ettei kulttuuri ollut yhtenäinen, mutta silti pitää toistaa kliseitä.

Isossa huoneessa oli niin paljon eri asioita, että tekstein luotu jako kahteen ei toiminut.
Vai oliko tarkoitus kyseenalaistaa jakoa? Kun ei moiseen ole Suomen museoissa tottunut...

Seuraavassa, pienemmässä, huoneessa teema pysyi paremmin koossa.
Sitten oli isompi huone, jossa käsiteltiin tasa-arvoa ja demokratiaa. (Näyttelyn alussa teemat (6 kpl) esitettiin eri sanoilla kuin itse näyttelyssä.) Esillä oli köyhyys ja vähemmistöt.
Saamelaiskaravaaneilla tarkoitettiin saamelaisten kuljettamista Euroopan kiertueille. (Muistissa norjalainen väitöskirja, mutta on tästä kirjoitettu suomeksikin.) Aihe olisi sopinut myös näyttelyn päättäneeseen osuuteen.
Kansallismuseon näyttely on auki tammikuun puoliväliin. Kannattaa tutustua, mutta ajan ja ajatusten kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti