tiistai 23. toukokuuta 2017

Kun suku ei hyväksynyt sulhasta

Senaattori Carl August Ramsay vaimoineen järjesti isot tanssiaiset Bulevardi 7:ssä Helsingissä vuonna 1835. Mukaan oli päässyt ensimmäistä kertaa heidän vanhin tyttärensä Marie, joka nyt oli 12-vuotias. Kun 20-vuotias Casten Wallenius näki neidon pudotti hän ihastuksesta kalliin teekupin kädestään.

Ihastus ei jäänyt tähän vaan johti salaisten kirjelappusten vaihtoon. Näiden välitykseen osallistunut 18-vuotias J. A. Heribert Reuterskjöld tunnusti kuolinvuoteellaan huhtikuussa 1836 äidilleen tekonsa. Tämä ilmoitti asiasta luonnollisesti Marien äidille.

Tästä varmasti seurasi jotain, mutta ei nuoren rakkauden hiipumista. Vuonna 1840 Marie ja Casten menivät omin päin salakihloihin ja silloin Marien vanhemmat ainakin toimivat. Aateliton sulhanen oli mahdoton ajatus, joten asia otettiin puheeksi Marien sedän kanssa. Tämä oli henkikaartin suomalaisen tarkk'ampujapataljoonan päällikkö, joten valtuutensa ylettyivät Walleniukseen, joka oli samassa yksikössä aliluutnantti.

Ja kas, 23.2.1840 annetulla päiväkäskyllä Wallenius määrättiin Kaukaasiaan, jossa käytiin sotaa. Hän kuoli 4.11.1840.

Marie Ramsay meni sukunsa hyväksynnällä 10.9.1842 naimisiin Victor Aminoffin kanssa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1847 Aminoffin sairastuttua henkisesti pari vuotta aiemmin. Hän kuoli jo vuonna 1848, Maria Ramsay eli vuoteen 1905.

Lähteet:
E. Nervander: Marie Ramsay. Ett minne från den stora världen i Helsingfors på 1840- och 1850-talet. Åbo Underrättelser 13., 14. ja 17.7.1910. Julkaistu myös kirjassa Strödda uppsatser (1911) ja suomeksi Helsingin Kaiun numeroissa 44 & 45 & 46/1910
Kurt Antell: Casten Wallenius. Ett krigaröde. Finsk Tidskrift 1916:2 s. 31-61

P. S. Marie Ramsaysta on kirjoittanut myös Caius Kajanti kirjassaan Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti