maanantai 10. huhtikuuta 2017

Omaelämäkerrasta 1600-luvusta opittua

Hollantilaisten taideteosten tapaan myös ruotsalaisia lähteitä pitää soveltaa Helsinkiin ja Petter Sundin elämään varovaisesti. Mutta jotainhan kättä pidempää on käytettävä.

Henrik Schückin kirjoitelmasarjan Ur gamla papper 4. osassa on otsikon Johan Lamberts resor (s. 85-97) alla otteita vuonna 1676 Nyköpingissä syntyneen miehen omaelämäkerrasta. Hän on Petterin poikien sukupolvea ja kaupunkipoikana näihin verrattavissa.

Petterin pojista ainakin kaksi kävi koulua Helsingissä. Johan Lambert kävi koulua Nyköpingissä ja "lärde jag läsa och skrifva, något räkna, litet latin efter vanligheten, deklinera och konjugera." Eli oppi lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja latinan perusteet.

Koululomalla Lambert tovereineen lähti länteen päin.
Vi pojkar lade råd oss emellan, togo almanackor med oss, böndagstexter och allehanda slags visor, kämpavisor, Ramunder den unge och Truls med bågen, giljarevisor, Stols Signild i Sigtunaburen - alt begärligt gods och godt köp. Vi ärnade sjunga den först för bondfolket och sedan sälja dem och taga betalning, sådan som falla kunde.
Ensinnäkin, Suomestakin tunnetun teinien pitäjäkäynnin yhteydessä saatettiin kaupata painotuotteita! Olikohan Nyköpingissä kirjanpainaja? Helsingissä ei ollut, mutta ehkäpä Turussa olisi ollut vastaavaan kaupantekoon mahdollisuutta.

Toiseksi ihmetyttää painotuotteiden suuri lukumäärä. Vastaavia lauluntekstejä luulisi päätyneen Helsinkiin esimerkiksi Tukholman tuliaisina.

Kolmanneksi, kyse on ruotsalaisesta kulttuurista, josta olen suomenkielisenä täysin tietämätön. Mutta Ruotsissa kasvaneelle Petter Sundille nämä viisut olivat varmaankin tuttuja. Voisi lukea lisää esimerkiksi Adolph Ivar Arwidssonin kirjan Svenska fornsånger: en samling af kämpavisor, folk-visor, lekar och Dansar, samt Barn- och Vall-Sånger 1. osasta, jossa taisteluviisuja on 12, viimeisenä Lambertin mainitsema Ramunder. Runo Truls med bågen on painettu kirjaan Folkdiktning, visor, folktro, sägner och en svartkonstbok. Andra samlingen.

Haku viimeisellä runonimekkeellä tuotti erinomaisen osuman Svenskt visarkivin sivuilta, jossa on digitoituna Margareta Jersildin väitöskirja Skillingtryck: studier i svensk folklig vissång före 1800. Tästä kannattanee aloittaa tietouden laajentaminen.

Lambertin isä oli ruukin pehtoori eli ei ylettömän rikas eikä köyhä. Kotinsa jättäessään Johan Lambertin henkilökohtaiseen omaisuuteen kuului "min rena skjorta, min psalmbok, Vestibulum, Orbis pictus, Aesopi sagor, Kyriesångboken och plånboken". Siis paljon enemmän kirjoja kuin vaatteita.

Virsikirjan jälkeen mainitut kaksi kirjaa on Schück alaviitteessä selittänyt yleisiksi koulukirjoiksi. Orbis sensualium pictus, joka opetti latinaa kuvien avulla, onkin minulle jo tuttu, sillä leikkelin siitä kuvitusta Flachsenius-kirjaani. Toisen kirjan kanssa auttaa Åke Åbergin artikkeli Böcker på Gotland under 1600-talet. Kyseessä on saman tekijän aiemmasta latinan oppikirjasta Vestibulum januae.

Aisopoksen tarinoita ei pitkäaikaisena kulttuurivaikutteena mainita läheskään niin usein kuin raamatullisia aineksia. Osa niistä oli onneksi mukana koulukirjoissani ja taisin kokoelman kokonaisuudessaankin joskus lukea. Pitäisi ehkä lukea uudelleen. Jos vaikka oppisi jotain? (Kuva editiosta vuodelta 1912)


Se, miten Johan Lambert jätti vuonna 1692 Nyköpingin, on omaelämäkerrassa kuvattu yksityiskohtaisesti repliikkejä myöden. Lambert sattui olemaan tovereidensa kanssa kaupungikellarin läheisyydessä, kun sinne saapui hevosen vaihtoon seurue. Sen yksi mies kysyi kestikievaritoimintojen vastuuhenkilöiden perään. Kun Lambert vastasi fiksusti, hänelle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan ja päästä apteekkarin oppiin Tukholmaan! Aikaa miettimiseen ja pakkaamiseen yhteensä oli tunti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti