maanantai 17. huhtikuuta 2017

Arkkitehtuurin historiasta

Kävin viime viikolla kuuntelemassa lyhytkurssin History of Finnish Architecture kaksi ekaa luentoa. Virkistävää nähdä ja kuulla historia toisella painotuksella ja ulkomaisten opiskelijoiden kysymyksien kanssa. Luennoitsija Netta Böök on koulutukseltaan arkkitehti.

Uunit eivät näköjään asetu päässäni aloilleen. (Viimeksihän ne ihmetyttivät marraskuussa keskiajan arkeologian semmassa.) Nyt tuli yllätyksenä, että savu-uunia ei käytetty ollenkaan Ruotsissa ja Norjassa (ellei kyseessä suomalaissiirtolaisten asumukset). Böök perusteli savu-uunissa pitäytymisen innon lämmityksen tehokkuudella sekä rakennusmateriaaleihin sitoutuneen lämmön erinomaisuudella. (Savupirtin lämmitys oli sentään ennestään tuttua: Miten savutupa lämmitettiin ja sisämaan asunnoista ja pieneliöistä.)

Päästyämme keskiajan kivikirkkoihin yksi opiskelija ihmetteli ääneen miksi niitä ylipäänsä rakennettiin? Status, status.

Böök esitti 1700-luvun intendentin konttorin määräykset kirkonrakentamisesta helposti ohitettaviksi, mikä ei Kokemäen näkökulmasta ollut ollenkaan totta. Teki mieli piipittää Ella Viitaniemen väitöskirjan erinomaisuudesta, mutta pidin suuni vaihteeksi kiinni. Ja pidin käteni alhaalla kun kysyttiin Petäjäveden kirkossa käyneitä. Vasta sisäinteriööreistä muistin, etä olenhan minä tuolla ollut.

Ristikirkot olen tainnut yhdistää lähinnä 1700-luvun kasvavaan väestöön, mutta Böök esitti ne osana intendentinkonttorin kautta tulleesta muotivaikutteesta. Enkä ollut ajatellut, että 1600-luvun into suoriin katuihin eli regulariteetti tuli Italiasta. Olinpahan vaan ajatellut järkeväksi.

Toinen luento aloitettiin Suomenlinnasta. Yleisöstä kysyttiin, miksi se on ruotsiksi yhä Sveaborg. Täydellinen vastaus olisi vaatinut pitkähkön katsauksen Suomen kielipoliittiseen historiaan.

Venäjän vallan aikana intendentin konttori siirrettiin Suomeen. Tämä on joko aiemmin mennyt minulta ohi tai sitten unohtunut. Konttoria johti ensin vanhasta blogitekstistä tuttu Charles Bassi ja sitten Engel. Siis Engel pääsi vaikuttamaan koko maan arkkitehtuuriin ja siksi joka puolella väitetään rakennuksia Engelin suunnittelemiksi.

Böök ei maininnut punamullan mahdollisesti jäljitelleen tiiltä, mutta nyt muotiin tullut keltainen oli kyllä kiven mukailua. Hän oli tämän jo sanonut, mutta yleisöstä tuli hetken kuluttua kysymys, että miksi niin monet rakennukset Suomessa (vai Helsingissä?) ovat keltaisia.

Kerimäen kirkonkin muistan keltaiseksi, vaikka en paikan päällä ole koskaan ollut. (Tästä olen varma. Vaikka se on outoa, sillä olen käynyt Punkaharjulla useamman kerran.) Mutta Böökin kuvassa se oli paljon tummempi ja näytti kerrassaan eksoottiselta. (Sama tai vastaava on Arno Forsiuksen kirjoituksen kuvituksena). Engelin jälkeen kun maahamme tuli goottilaisten lisäksi bysanttilaisia vaikutteita.

Jniemenmaa Wikimedia CC BY-SA 3.0
Modernisoituvan elämän myötä tuli uusia rakennustyyppejä kuten rautatieasemat ja koulut. Ikkunalasia oli saatavilla enemmän ja halcemmalla. Luulisi sahojenkin vaikuttaneen laudoitusten yleistymiseen, vaikka tätä Böök ei maininnut. Lopuksi näyttämissään huvilakuvissa kansainväliset vaikutteet olivat hätkähdyttäviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti