keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Vähän ymmärrettyä

Eilinen Kalevalaseuran seminaari Kalevala, eurooppalaiset aatteet, nostalgia ja utopia meni paljolti yli ymmärrykseni. Syytä ei tarvinnut miettiä kauaa, mutta se oli masentava. Esiintyjät olivat enimmäkseen Turun kulttuurihistorian tutkijoita eli olen edelleen niin sivistymätön, etten hienouksiaan ymmärrä. Toivo valaistumisesta voitaneen katsoa menetetyksi.


Mutta (vähän niin kuin vanhojen käsialojenkin kanssa) pitää keskittyä siihen, minkä on (mielestään) ymmärtänyt. Professori Pekka Hakamiehen aloituspuheenvuorosta selvisi, että Kalevalan synnyn lähiympäristö on hyvin tutkittu, mutta nyt ollaan hakemassa kansainvälisiä yhteyksiä. Mahdollisesti muodostuu syy-seuraus -prosessikaavio, jossa Kalevalan syntyä ei olisi voinut mikään estää.

Heli Rantalan esitys eurooppalaisisista aatteista 1800-luvun alun Turun Akatemiassa keskittyi yhteyksiin Saksaan ja Ruotsiin. Saksa oli tietenkin merkittävä kulttuurivaikuttaja, mutta jos kyse oli vain saksalaisista aatteista niin eikö otsikonkin olisi voinut muotoilla suppeammin? Saman huomion voi tehdä Asko Nivalan esityksestä Eurooppalainen romantiikka ja Kalevala, jossa Saksan ulkopuolinen romantiikka oli esillä vain aikakauden määrittelyn yhteydessä. Sinänsä oli mielenkiintoista kuulla romantiikka haastavampana määriteltävänä kuin hämärät muistoni aatehistorian kurssilta.


Juhani Saarelaisen esitys Elias Lönnrotin tieto- ja runouskäsitysten yhtymäkohdista ainakin rinnasti Lönnrotin väitöskirjassaan esittämän tiedon päiväpuolen (järki, kokemusperäisyys) ja yöpuolen (unet, mielleyhtymät, aavistukset) Kantelettaren esipuheessa eroteltuun oppineiden ja oppimattomien runouteen. Sitten putosin kärryiltä ja ainoaksi oivalluksekseni jäi, että postfaktuaalisuuden sijaan voitaisiin puhua tiedon yöpuolesta.

Ulla Piela, joka ei ole Turun kasvatti, kertoi runoja keränneiden ylioppilaiden matkakertomuksista, joita on olemassa vuosilta 1836-1917. (Esityksessä vilahti Paldani, jonka matkaa pidettiin ulkomailla kopioimisen arvoisena ajatuksena. Muullakin kuin Kalevalalla oli maailmalla mahdollisesti vaikutusta?)

Pielaa (muodikkaasti) kiinnostaa teksteissä esiintyvä aistillisuus, mutta ne kuullostivat mielenkiintoisilta muutenkin. Ja olenhan minä yksittäisiä lukenut ja pätkiä täällä jakanutkin, mutta luettuaan tekstejä rinnakkain Piela pystyi näkemään niissä paljon enemmän.


Viimeiseksi Hannu Salmi yhdessä Rantalan ja Nivalan kanssa raportoi Kalevalan ja sanomalehtitekstien algoritmisesta vertailusta. En muista koska olisin viimeksi kuullut, että joku analyysi vaatii enemmän prosessoritehoa kuin perustietokoneessa. Mutta kun pysähtyy ajattelemaan mitä tarkoittaa tekstinpätkien pareittainen vertailu, niin kyllähän se supertietokoneen vaatii. Oli kiva kuulla, että tämän työn tuloksena syntyneet sanomalehtitekstiklusterit tulevat olemaan kaikille avoimena tietokantana verkossa.

Kuva Flickr Commons -haulla Kalevala kirjoista "The Algonquin legends of New England : or, Myths and folk lore of the Micmac, Passamaquoddy, and Penobscot tribes" (1884) , The Swedish settlements on the Delaware, their history and relation to the Indians, Dutch and English, 1638-1664 ja "Mighty Mikko; a book of Finnish fairy tales and folk tales" (1922)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti