perjantai 24. helmikuuta 2017

Suomi ja viikingit - tulkinta vuodelta 2012

Eilen paperikasasta löytämäni kirjoitus oli kai jäänyt odottamaan kuvitustaan. Kyseistä postikorttia en muista viime aikoina nähneeni, joten julkaistaan ilman. Päivitykset hakasulkeissa.

Birkan museokaupassa myytiin viikinkien maailmankartaa postikorttina. Keskustelussa myyjän kanssa selvisi, että kuvan oli piirtänyt Historiska museetin pitkäaikainen museopedagogi.

Oleellistahan on, että miltä Suomi näytti siinä. Tältä:

[Puuttuva kuva]

Tyhjää täynnä. Ja informaatioköyhäähän näkemyksemme Suomen viikinkiajasta on, kunnes tekeillä oleva arktikkelikokoelma valmistuu. [Ei se siitäkään paljoa rikastunut. Varsinkin kun kirjasta on suurin osa edelleen lukematta.]

Sitä odotellessa tai paremminkin museokaupassa seisoessani [ulkona muistaakseni satoi] kehittelin seuraavan tarinan.

700-luku. Proto-viikinki Östen tulee kotiin meriretkeltä ja klinkkaa jalkaansa. Vaimo kysyy, mitä sattui ja Östen selittää lyöneensä varpaansa kiveen Suomen rannoilla.

800-luku. Pikku-Östen ehdottaa isälleen, että matkalla itään voitaisiin poiketa Suomeen. Isä-Östen sanoo, että ei tule kuuloonkaan. Esi-isä Östen oli maan mahtavin mies, jolle ei kukaan mahtanut mitään, mutta Suomesta hän tuli klenkaten. Sinne ei mennä.

900-luku. Östenin tytär kysyy isältään: "mikset hae turkiksia Suomesta, ovatko ne huionoja siellä?" Östen vastaa: "Ei sinne ole menemistä, siellä on noitia, jotka tekevät rammaksi."


1000-luku. Östen opettaa pojalleen maatietoa. "Venäjälle mennessä vasemmalla on Suomi, jossa on noitia. Oikealle jää Viro, jossa on helpommat rannat."

1100-luku. "Hei! Nyt olemme kristittyjä emmekä pelkää noitia. Lähdetään pojat Suomeen!"

Kuvat kirjasta A child's book of warriors (1907)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti