Pari viikkoa sitten blogin viestilaatikkoon tuli lehdistötiedote neljän museon
Rakkauden tiloja -näyttelyistä. Mukana oli kutsu bussikierrokseen näyttelyissä ennen niiden avautumista ja tartuin mahdollisuuteen. Kun kerrankin (ensimmäisen ja viimeisen?) sellaista henkilökohtaisesti tarjottiin. Pääsisin näkemään, miten media-ammattilaisille museonäyttelyistä kerrotaan.
Ja mitä muuta heille tarjotaan. Ennen bussiin pääsyä eilen aamulla tarjolla oli kuohuviinilasillinen, joten käsiä ei ollut vapaana muistiinpanojen tekoon matkalla Kaapelitehtaalle. Teatterimuseon promoaja sai lavastetun rakkauden kuullostamaan melko mielenkiintoiselta, mutta paikan päällä näyttely oli enimmäkseen pukuja neljässä huoneessa.
Shakespearen näytelmien huoneessa esittelijä totesi, että pukujen taustaa kerrotaan esillä olevissa vihkosissa. Vilaisin yhtä ja siinä oli hyvin niukat perustiedot näyttelijästä, roolista ja esityksestä. Puvustuksen takana olevat ajatukset jäävät arvoitukseksi.
Venäläisten kirjailijoiden huoneessa valokuvien sanottiin kertovan muuttuvasta estetiikasta ja siitä, miten tunnetilaa haetaan. No, en olisi älynnyt näitä miettiä, vaan ohitin ne taustakuvituksena.
Samoin jätin huomiotta seuraavassa tilassa julisteet, joissa tarkemmin katsoen oli näytelmien synopsiksia. Joista olisi pitänyt herätä ajatuksia? Viimeisessä huoneessa pyörii noin 20 minuutin kollaasi rakkauden ilmentymistä Suomi-filmeissä. Siihen ei ollut aikaa tutustua, sillä näyttelyyn tutustumiseen oli kokonaisuudessaan aikaa 15 minuuttia, kuten myöhemmissäkin kohteissa.
Esittelijä sanoi, että voisi puhua näyttelystä pari tuntia ja pressikassissa oli siitä tekstiä 6 A4:sta sekä 62-sivuinen julkaisu. Jos olisin oikea toimittaja, niin ei tarvitsisi keksiä omia ajatuksia.
Teatterimuseon tilat olivat lavastuksia ja lavastukset olivat mukana muissakin kolmessa näyttelyssä. En älynnyt kysyä oliko tämä yhteistyöstä syntynyttä vai sattumaa tai ajan henkeä.
Hotelli- ja ravintolamuseossa näyttelyn otsikkona on Nautinnon nälkä. Kolmella (lavastetulla!) tilalla on teemoina ilo, intohimo ja pettymys. Bussissa kerrotun mukaan tarjolla oli teasereita ja tarkoitus oli saada elämyksiä. Tiedotteesta täydennystä hakien "Näyttely ei tarjoa valmiita vastauksia. Se antaa kävijälle tulkinnan varaa, vetoaa tunteisiin ja tarjoaa vahvoja samaistumisen kokemuksia." Mutta miten voi samaistua ravintolakulttuuriin, johon ei ole koskaan osallistunut? Ei ainakaan minulta onnistunut.
Kaapelitehtaalta bussi kurvasi kohti pohjoista. Nyt kädet olivat vapaina, hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti