Kastamattomat lapset

Harrastuksena sukututkimus FB-ryhmässä ihmeteltiin vuonna 1900 aikuisena evankelis-luterilaisessa kirkossa kastettuja. Paikkakunnan yleisiin oloihin liittyvä selitys löytyi sanomalehdistä, mutta sitä etsiessäni eteen tuli muitakin tapauksia eli mahdollisia syitä sille miksi eloon jäänyt lapsi ei ole tullut ajalle tavanomaisesti kastetuksi ja kirkonkirjoihin merkityksi. (Mukana ei ole papin hukkaamia muistiinpanolippusia. jotka ovat edelleen todennäköisin selitys kun rippikirjaan merkitylle henkilölle ei löydy kastemerkintää. )

Tampereen Sanomat 7.12.1875: Herranehtoollinen ennen kastetta. Tuonottain kerrottiin Kangasalla viime kesänä sattuneen tuo harvinainen tapahtuma, että nim. Herranehtoolliselle laskettiin semmoinen, jota ei oltu kastettu. Kun näytti niin hauskalta, niin pyysimme erään uskotun miehen kuulustamaan, olisiko puheessa perää. Kuulustelijamme vakuuttaa nyt asian tottakin tapahtuneen ja selitti sen käyneen seuraavassa järjestyksessä: Eräs vaimoihminen synnytti yksinäisessä metsätorpassa jalkalapsen, sukupuoleltaan oli lapsi tyttö. No, äiti, kait katsoen papin vahvistaman nimen vähemmän tarpeelliseksi, rupesi nimeämään omalla nimellään ja sinä se sitten meni. Tyttö joutui jo nuorena erään huolellisen rouvan palvelukseen. Tämä piti murheen tytön luvusta, niin että tyttö laskettiin Herranehtoolliselle. Mutta mitenhän juolahti kerran tytöllä mieleen se seikka, että äitinsä häntä joskus nimesi muillakin nimillä, ja tämä saattoi tarkastelemaan tytön ristimäkirjoja ja kun niitä ei löydetty, niin täytyi tyttö katsoa kastamattomaksi ja siis kastaa rippikoulun käyneenä noin 16 vuoden ijässä.

Aviottoman lapsen synnyttänyt nainen ei ilmeisesti ole halunnut olla papin kanssa tekemisissä ja näin lapsi jäi kastamatta. Miten olisi elämänsä mahtanut jatkua ílman palveluspaikan emännän väliin tuloa?

Satakunta 1.9.1877: Viasvedeltä elokuulla ... Muun ohessa on täällä eräässä torpassa muutaman vuoden vanhoja kastamattomia lapsia ja Jumalan palvellusta kuulutaan pidettävän samassa torpassa joka sunnuntai. Lahkolaisuus on tullut Luvialta, minne se muutamia vuosia sitte tuli Amerikasta. Viasvedellä sillä kuitenkin on ollut hyvin huono edistys. 

Aura 18.10.1883: Lahkolaisuuksista Närpiössä ... tunnustavat osaksi metodistein, osaksi baptistein oppeja, osaksi vaan Waldenströmin suuntaa ... Eroavien mielipiteiden vuoksi kasteesta, ovatkin muutamat lahkolaiset kieltäytyneet antamasta papin määrätyllä tavalla lapsiansa kastaa, vaan ovat osaksi vanhemmat itse kastaneet ne, osaksi kastattaneet ne jollakin johtajallansa tahi saarnaajallansa... Tähän asti löytyy tiettävästi kolme niin kastettua lasta.

Turun Lehti 12.10.1886: Olen ottanut selko oloista Pohjanmaalla ... Munsalassa ... enemmän kuin 20 kastamatonta lasta 

Waasan Lehti 1.12.1886: Luodon kansakoulussa on nykyään 52 oppilasta, joista 3 kastamatonta baptista-lasta. 

Päivän Uutiset 11.2.1888: Joku aika sitten tuli Helsingin kirkkoherran luo työmies, joka pyysi että hänen marraskuun 3 p:nä syntynyt lapsensa asianmukaisesti kirjoitettaisiin kirkonkirjaan, ilmoittaen ett'ei hän omantunnonsyisyä saattanut kastattaa lasta luterialaisen kirkon käsikirjan mukaan. Tämä kiellettiin. Myöhemmin uudistettiin pyyntö todistajien läsnäollessa, mutta nytkin tuli jyrkkä kielto. 

Keski-Suomi 10.10.1893: Laukaasta ... Seurakunnan kirkkoherra antoi kirjallisessa lausunnossa seurakunnan henkisestä ja hengellisestä elämästä mielestäni aiman oikean kuvan. Hän toi esiin valo- sekä varjo-puolet ihan niinkun ne jokapäiväisessä elämässä esiintyvät. Varjopuolien seassa mainitsi hän muiden muassa löytyvän uskon suunnan, joka tyyten hylkää kirkolliset toimet. Ompa esim. papin kastamattomia lapsia 18 ikävuotisia, jotka eivät ole missään kirjoissa. 

Suomeen tulleet erilaiset uskonnot olivat syy kastamattomuuden esiinnousuun ongelmana 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Sanomalehdissä käytiin keskustelua eriuskolaislaista ja kastamattomien kohtelusta. Tätä aikaa käsitellään Yrjö Talan väitöskirjassa Kirkon vai valtion kirjat? - Uskontokuntasidonnaisuuden ongelma Suomen väestökirjanpidossa 1839-1904.

Aamulehti 19.7.1884: ... yliopiston voimistelunopettaja v. Heikel ... julisti Morgonblad'issa kirjoituksen, jossa hän valittaa katkerasti siitä, että hänen täytyy maksaa veroa luterilaiselle kirkolle, vaikka hän on julistanut että hän ei tunnusta sen oppia ja vaikka hänellä on 6 kastamatonta lasta.

Talan väitöskirjasta tekemieni muistiinpanojen mukaan Heikelin poika ei voinut kirjautua yliopistoon, kun hänellä ei ollut papintodistusta.

Savo-Karjala 21.10.1896: Yksi kumma tapahtuu kerrassaan, sanotaan. Karttulassa tänä syksynä poikain rippikouluun tuli poika, joka kirkon kirjoista päättäen oli — kastamaton. Ei muuta neuvoksi kun kastaa poika rippikoulutiellään. Tämä on tapahtunut armon vuonna 1896 — kirjoittaa kirjeenvaihtajamme. Olemme telefoonilla tiedustelleet asiaa Karttulan papistolta. Poika on oikeastaan Rautalammilta ja 17-vuotias. Äskettäin tullut Karttulaan. Kastettiin varmuuden vuoksi, kun ei tiedetty, onko kastamista ennen tapahtunut.

Kaste rippikouluiässä saattoi myös olla vain varmistelua.

Uusi Suometar 20.12.1894: Suomen mustalaiset ... Samalla tavalla kastettiin Isonkyrön kirkossa palmusunnuntaina 1855 mustalaispoika, joka oli 17- ja tyttö, joka oli 10-vuotias. Siikajoella elivät mustalaiset, provasti Sevoniuksen tieten, kastamattomina pakanoina. Hän aikanansa kasti vaan muutamia lapsia, jotka tuotiin hänen luoksensa, ja antoi siitä kastetodistuksen, jonka perästä heistä ei mitään tietoa ollut, sillä mustalaisia ei ollut kunnan kirjoissa. Kummina oli suomalaisia. Rautalammilla sitä vastoin eivät matkustavaiset mustalaiset v:n 1860 paikoilla saaneet kummeiksi pitäjäläisiä, mutta siihen suostuivat muutamat matkustavaiset herrat. Myöskin Pielavedellä ja Pihtiputaalla kasti provasti E. G. Lyra mustalaislapsia, mutta heitä ei merkitty kirkonkirjoihin, saivat vaan todistuksen. Kun hän kysyi mustalaisilta olilo kukaan heitä ristinyt, sai usein vastaukseksi: "Karstulan pappi (Wollerus)".

Isoin kastelistoista puuttuva ryhmä todennäköisesti on romanit, ”joilla ei ollut omaa papistoa pitämässä väestökirjaa” (Talan väitöskirjan mukaan). Oli siis mahdollista elää kastamattomana, mutta silloin oli "varsinaisen yhteiskunnan" ulkopuolella.

Kuva Fyren 17/1900