keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Helsingin kaupunginarkistosta kuultua

Eilen oli Rikhardinkadun kirjastossa Panu Haavisto kertomassa kaupunginarkiston aineistoista. Yleisö oli vähäistä, kuten oli ollut tilaisuuden markkinointikin. Onneksi itse avasin sattumalta kirjastojen tapahtumakalenterin edellisenä päivänä, lähdin paikalle ja sain itselleni uutta tietoa.

1) Kaupunginarkisto on digitoimassa vanhimmat asiakirjansa (vuoteen 1870, ymmärtääkseni) yhteistyössä FamilySearchin eli MAP-kirkon kanssa. Käytännössä sama poppoo on aikanaan tehnyt arkistolle mikrofilmaukset ja nämä nyt digitoidaan. Haavisto vakuutti, että mikrofilmidigitoinnin taso on korkeampi kuin Kansalisarkiston vastaavassa, sillä käytössä "master"nauhat. Elää ja näkee "aika pian". Soisi olevan jo nyt, sillä mukana ovat perukirjat, joita juuri pitäisi katsella.

2) Suurin osa tähän mennessä digitoidusta aineistosta on erilaista tekstiä, joka on välillä vilahdellut täällä blogissakin. Näistä jossain on sadan vuoden rajaus, sillä henkilöiden nimiä ja "EU:n tietosuojadirektiivi". Siis koska koneluetussa tekstissä on nimiä, niin se on henkilörekisteri? Ilmeisesti kyseessä on materiaali, jota ei ole julkaistu painettuna, sillä muuten tätä on vaikea ymmärtää.

3) Digitoiduissa kunnalliskalentereissa (vuodesta 1911) oli "aikaisemmin vahtimestarin apulainenkin" eli tarjoavat mahdollisuuden tarkastella kaupungin palveluksessa olleen uraa. Mutta näihin näköjään pätee tuo 100 vuoden raja, vaikka ovat olleet painettuja kirjoja. Aivan päätöntä.

4) Suurin osa muusta digitoinneista on niitä rupuisia rakennuspiirrustuksia, joita olen välillä kironnut täällä blogissakin. Korkealaatuisempaa "yksi yhteen"-tasoista digitointia on 4500 kuvan verran. Näissä on historiallisia karttoja, asemakaavoja, puistosuunnitelmia ja kaupungin rakennuttamien rakennusten piirrustuksia. Yritin saada tähän saman Höijerin piirrustuksen Rikun kirjastosta, jota Haavisto demosi, mutta tiff-tiedosto oli niin iso, että miniläppärini tukehtui.

5) Digitoinnit ovat "vapaasti ladattavissa", sanoi Haavisto. Eturivin tytteli kysyi (eli minun ei tarvinnut) käyttömahdollisuuksia ja vastaus oli "kunhan lähde mainitaan". Jaksaisinko surffata Sinetissä ja tarkistaa löytyykö tämä tieto sieltä? Ei ainakaan käyttöohjeesta. Eikä esim. edellä mainitun Höijerin piirroksen luettelotiedoista.

6) Piirrustuksia hakiessa kannattaa valita hakutulosnäytössä "ruudukkonäkymä", jossa saa pienemmän kuvan näkyviin eikä tarvitse turhaa ladata isoa kuvatiedostoa. Yritin saada tästä esimerkkinäkymän ja huomasin parempien digitointien joukossa olevan eiralaisen talon Ehrensvärdintie 14 piirrustuksia. Tuskin kaupungin rakennuttama?
Muutakin mielenkiintoista löytyy silmäilemällä, mutta kun kotikoneeni ei tiedostoja pysty käsittelemään ja viime vuoden lopun kokemusten mukaan kirjaston asiakaspäätteellä tämän kokoisia tiedostoja ei saa edes ladattua, niin käyttö jää teoriaksi joksikin aikaa.

7) Digitointeja ei saada mukaan Finnaan, sillä sinne menee toistaiseksi vain OKM:n alaisten puljujen aineisto.

8) Digitointi, joka sai kirosanat huulilleni oli Kaupunginmuseon lehtileikekokoelman hakukortisto. Missään en nähnyt tästä mainintaa niinä vuosina kun tein talohistoriikkiani. Itseäni kiduttaakseni tarkistin kadunnimet... Huh, Rehbinderintiellä ei ollut edes korttia ja Ehrensvärdintiellä vain kolme viitettä, joista mikään ei näyttänyt lupaavalta. Mutta kaupunginosatasolla olisi ollut kyllä jotain. Myöhäistä itkeä.

Eli eteenpäin elämässä joten nykyistä projektia ajatellen otin esiin aakkospätkän, jossa mukana Munkkiniemi. Ennen sinne pääsyä sain eteeni Munamuseon. Tavasin otsikkoa pari kertaa ennenkuin uskoin. Mitäköhän tälle maailman toiseksi suurimmalle kokoelmalle on 1960-luvun jälkeen tapahtunut?
Kortistossa ei ole ainoastaan Helsinkiä. Espoon alueilla on kortteja ja ainakin hakusanan kartanot alla on juttuja muistakin kuin Helsingin kartanoista. Ehkäpä sama ainakin museot-hakusanan kohdalla?

9) Sinetin lisäksi Haavisto esitteli Helsingin karttapalvelua ja näytti tempun, jolla saa karttojen päällekkäin katselua kätevämmin seurattua sijoitettua yksityiskohdan/viivan nykykartalle. Kun historiallinen kartta on esillä merkitsee yksityiskohdan käyttäen etäisyydenmittaustoimintoa ja sitten vaihtaa nykykarttaan. Hahmottelin näin opaskartasta 1909 Mannerheimintien jatkeen, joka ei valitettavasti jatkunut koko Munkkiniemen ohi. Ei ehkä ole 1720-luvun tienlinjaus, mutta on terveellistä nähdä, että se on ainakin kaukana itselleni tutuista reiteistä.

1 kommentti:


  1. Digitoinnista tässä yksi kommentti. Kansalliskirjasto on digitoinut suomalaiset sanomalehdet ajalta 1.1.1911-31.12.1920 ja ne ovat nyt kaikkien luettavissa internetissä Historiallisessa Sanomalehtikirjastossa. Eipä tarvitse enää matkata Kansalliskirjastoon niitä lukemaan.

    VastaaPoista