Itämeren merirosvoja 1620-luvulla

Pari päivää sitten Itämeren merirosvot alkoivat seurata minua Twitterissä. En tästäkään innostunut tutustumaan kuun loppuun asti pyörivään Ylen proggikseen. Mutta esittääkseni ajan hermolla olevaa jaan merirosvotarinan, joka on tosi. Päivän uutiset lupasi näytenumerossaan 30.11.1887 julkaisevansa sarjan Rafael Hertzbergin kertomuksia otsikolla Kuvaelmia Suomen oloista 1600-luvulla. Valitettavasti en löytänyt jatko-osia, mutta näin kuului ensimmäinen eli

Murha Itämerellä 1625 (Turun kaupungin tuomiokirjoista) 

30 p. Toukokuuta 1627 oli koko Turun kaupunki liikkeellä. Silloin tutkittiin kaupungin raatihuoneessa yhtä merirosvoa joka oli kiinni otettu Uudenmaan saaristossa. Hän oli kaksi vuotta tehnyt pahoja töitä Itämerellä rohkeudella ja menestyksellä, yhtä hirvittävällä kuin hämmästyttävällä. Vangiksi otettu merirosvo tunnusti kohta kaikki.

Mies, nimeltä Hannu Erikinpoika, kotoisin Nyköpingistä, kertoi että hän kahta vuotta sitä ennen oli jaalassaan ollut Söderhaminassa, Tukholman saaristossa. Sinne tuli hänen luoksensa muutamia miehiä, jotka hänelle olivat velkaa rahaa. He lupasivat velkansa maksaa sillä että hänen kanssaan "yhdessä purjehtisivat ja liikkuisivat kunniallisissa toimissa ja kaupoissa". Ensiksi purjehdittiin Stralssundiin, ja kun he lähtivät tästä kaupungista, oli heillä laivassa matkustavaisina kaksi skotlantilaista tahi ranskalaista kauppiasta, matkalla Ruotsiin, viedäksensä sinne monenlaisia tavaroita, niinkuin pitsejä, veitsiä, palttinaa, vöitä ja miekan kihänkejä. Kun laiva oli ulapalla aukealla Kalmarin kohdalla, tappoivat laivamiehet molemmat kauppiaat ja viskasivat ruumiit mereen. Sitte he keskenänsä jakoivat heidän tavaransa, joitten seassa myös oli muutamia riksirahoja. Kun he sitten saapuivat Kalmariin, perämies läksi saaliinsa kanssa laivasta ja ajettui pormariksi Nyköpinkiin. Muut jäivät Kalmariin, jossa laiva oli sen talven.

Kun keväällä jäät sulivat, rosvot purjehtivat ulos ja asettuivat vahtiin Tärnön luokse, kunnes näkivät Rostokilaisen jaalan, matkalla Ruotsiin, oluttynnyrejä lastina. Koska tuuli oli heikko, alkoivat he kauppaa tehdä Rostokilaisen kanssa, ja tahtoivat ostaa muutaman tynnyrin olutta. He nousivat vieraasen laivaan. Siinä oli miehiä viisi yhteensä. Neljä näistä tapettiin kirveillä ja kangilla, ja viides viskattiin elävänä mereen. Merirosvot sitte ottivat haltuunsa laivan ja lastin. Oluen he myivät Söderhaminassa ja laivan veivät Nyköpinkiin, jossa sen kaksi porvaria osti. Siellä merirosvot viipyivät sen talven.

Keväällä nuo kaksi porvaria lähtimät ostamallansa laivalla Rostokkiin, jossa kuitenkin tunnettiin laiva ja porvareilta vaadittiin selkoa siitä kuinka he sen olivat saaneet. Omistajat silloin selittivät keiltä he sen olivat ostaneet. Mutta myyjiäpä ei enään tavattukaan. He olivat jo purjehtineet pois ja luovailivat nyt saalista väijyen Furusundin ulkopuolella.

Eipä kaukaa kestänyt, ennenkuin he näkivät jaalan tulevan purjehtien luotojen väliltä. Se oli Suomalainen haaksi, Nauvosta kotosin kotomatkalla Tukholmasta, josta toi viljaa ja kaloja. Sen kolme miestä tapettiin ja viskattiin mereen. Lasti sekä haahdesta löydetyt rahat vietiin merirosvojen laivaan. Ettei taas tyhjä jaala heistä tietoa antaisi, veivät merirosvot sen ulkopuolelle kulkuväylää, hakkasivat läven pohjaan ja antoivat sen upota syvään veteen.

Saaliinsa kanssa he sitten syksyllä purjehtivat meren ylitse Suomeen ja ostivat Nauvosta kauniin jaalan, johon he lastiksi ottivat lautoja. Sen jälkeen he kulkivat Hapsaloon, mutta nousivat matkalla maalle Porkkalan niemen läheisellä saarella, joka kuuluu Brödtorpin kartanon alle. Sieltä he varastivat neljä hevoista. Kun he olivat myyneet kaikki Hapsalossa, tulivat he takaisin Uudenmaan saaristoon. Siellä oleskellessaan joutuivat he riitaan ja tappeluun keskenään ja yksi heistä lyötiin kuoliaaksi. Hänen he hautasivat eräälle asumattomalle luodolle Sipoon saaristossa.

Tämän tunnustuksensa johdosta, tuomittiin Hannu Erikinpoika, joka oli syvästi katuvainen, teilattavaksi. Hovioikeus vahvisti tuomion ja muutaman päivän perästä merirosvo kirveellä mestattiin ja hänen ruumiinsa teilattiin neljään osaan. Hänen kumppaniensa kohtalosta ei mitään pöytäkirjassa mainita; joko he sitte olivat päässeet pakoon tahi myös olivat kaatuneet silloin, kuin oikeuden palveliat vihdoinkin heidän kimppuunsa kävivät.

Ne kaksi Nyköpingin porvaria, jotka olivat sen ryöstetyn Rostockilaisen laivan ostaneet, olivat tutkinnossa saapuvilla ja saivat sitte "perinpohjaisen protokollan" tutkinnosta, viattomuutensa todisteeksi.