Kuvasi siis vuoden ajan Grönlannin oloissa vuosina 1938-39 osaamatta paikallista kieltä ja rahtaamaalla sadan kilon varustusta. Ja kuten keskustelussa huomautettiin, tietämättä mitä filmilleen oikeasti tarttui.
Tarttui objektiivisen oloisia pätkiä, joista oli rakennettu kronologinen kertomus, jossa ensin talvella ajettiin koiravaljakolla ja rakennettiin retkimajaksi iglu. Sitten muutettiin kesäkotiin, kerättiin linnunmunia, kalastettiin ja metsästettiin poroja.
Raan lihan syönti pääsi yllättämään, vaikka olen kai siitä joskus kuullut. Muut elementit tuntuivat tutuilta, mutta huomasin tiedoissani paljon aukkoja. Milloin oli omaksuttu tuliaseet? Miten Grönlantiin vietiin kristinuskoa, kun shamanistisesta perinteestä oli sentään rippeitä vielä jäljellä? Mainitaanko Islannin saagoissa inuiitteja? Miltä näytti kun viikingit kohtasivat inuiitit?
Suurimman vaikutuksen dokumentissa teki rutinoitu ryhmätyö ja erittäin pienet asuintilat. Näitä voi peilata Suomen menneisyyteen. Ei tosiaankaan ole mitään yksityisyyttä. Eikä mahdollisuutta "tehdä omaa juttuaan". Ja asiat tehdään vuodesta toiseen samoin, kun kerran niin on ollut hyvä.
Paitsi, että pian kuvauksen jälkeen tapahtui muutos ja nyt filmin asut ovat juhlien kansallispuku. Yleisökeskustelussa hylkeennahasta opinnäytettä tekevällä oli vaikeuksia ymmärtää, miksi vanha materiaali on hylätty pukeutumisessa. No, sen käsittely elokuvassa näytti sujuvalta, mutta ei se silti hauskaa varmaankaan ollut.
Bangin kuvat ovat edelleen tekijänoikeuden suojaamia, joten kuvituksena Th. N. Krabben valokuva syyskuulta 1889. Tanskan kansallismuseo, Flickr Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti