tiistai 18. lokakuuta 2016

Kansallismuseosta

1. Sarjassa "lapseton vanhapiika arvioi lastenkirjoja" on vuorossa syksyn uutuus eli Katariina Heilalan ja Maiju Tuiskun kirjoittama ja Päivi Areniuksen kuvittama Päivä Kansallismuseossa. Sen sivuilla kulkee sadunomainen kertomus, jossa museoesineet ja muutkin hahmot liikkuvat Kansallismuseossa. Pienemmällä kirjasinkoolla ja näyttävissä kehyksissä on lisätietoa. Lienee tarkoitettu aikuisen äänenluettavaksi, niin että tämä voi halutessaan/tarvittaessa poimia tietoruuduista vastauksia heränneisiin kysymyksiin.

Esiinnostettuja esineitä on alle tusina ja ne todennäköisesti ovat jatkossakin esillä (tosin katso kohta 4). Minusta kirja vaikutti mukavalta ja ainoa valituksen aihe on sen nimi. Tarinassa nimittäin elettiin aamua ennen museon avautumista eli kyseessä ei ollut "päivä Kansallismuseossa". (Nimi juontuu aiemmin samassa sarjassa ilmestyneistä kirjoista.)

2. Kommentti renessanssinäyttelystä, jota en ole nähnyt. Minun on edelleenkin vaikea ymmärtää, miksi Kansallismuseosta annetaan tilaa taiteelle, jolla on samassa kaupungissa omia museoita moneen lähtöön.
Onko mahdollisesti halvempaa ja helpompaa tuottaa ulkomailta valmiita kokonaisuuksia kuin nostaa esiin esineitä omista varastoista? Kansallismuseon tiloissahan pitäisi olla esillä myös edesmenneen Kultturien museon sisältöä eli aineksia kyllä olisi.

3. Hyvällä tahdolla Renessanssi-näyttelyn voi nähdä kytkeytyvän keskiajan harrastajien hankkeeseen, jossa tehdään rekonstruktio Maskun alttarivaatteesta. Kävin sunnuntaina katsomassa ensimmäistä yleisötilaisuutta. Oli ilo kuulustel... haastatella tekijöitä, jotka ovat innostuneita, osaavia ja tietäviä.
4. Eilen istuin Kansallismuseon auditoriossa pari tuntia kuuntelemassa perusnäyttelyn muutosprojektin esittelyä. Kaikki menee uusiksi. Esihistorian näyttely avautuu keväällä 2017, vuoden 2017 lopulla itsenäisyyden aika (nyt valtion historiaan eikä arkeen keskittyen) ja vuosina 2018-2019 loput eli aika keskiajalta 1800-luvun lopulle. Enää ei ole erillistä aarrekamaria tai kansatieteellistä osastoa vaan kaikki on yhtä ja samaa.

Esihistorian näyttely rakennetaan museon alakertaan. Kokonaisuudesta tulee temaattinen eikä kronologinen. Käsikirjoittajien esityksessä kuullosti hyvältä näkökulmat, joissa ei tuijoteta nykyisiä rajoja ja linkitetään menneisyyttä nykyisyyteen. Tarkoituksena on myös kertoa siitä, miten tieto muodostuu, epävarmuudesta ja erimielisyydestä.

Ilahduin kun kuulin, että näyttelyyn tulee aitoja esineitä kosketeltaviksi. Mieleenpainuvin kokemus esihistorian kanssa itselleni on ollut Helsingin kaupunginmuseon tilaisuus, jossa esineet kiersivät kädestä käteen.

Esineitä oli ennen isossa salissa nelisen tuhatta ja uuteen näyttelyyn niitä tulee "alle tuhat". Kuinka paljon alle tuhat jää nähtäväksi. Mitään valmiita suunnitelmia niille kävijöille, jotka haluavat nähdä "meiltä löydetyn miekan" tms. ei tuntunut olevan. Mahdollisen mobiilisovelluksen sijasta voisi satsata laadukkaasen esinekuvaukseen ja kuvien avoimeen(!) jakamiseen verkossa, minusta. Mutta missä menee Museoviraston ja Kansallismuseon raja?

(Tilaisuus tallennettiin. Jos tulee verkkoon, niin editoin linkin tähän myöhemmin.)

2 kommenttia:

  1. Kiitos Sukututkijalle katsauksesta Kansallismuseon näyttelyuudistusta käsittelevän keskustelutilaisuuden antiin. Itse en paikalla - hyvistä aikeista huolimatta - ollut. Tilaisuuden ajankohta vaikutti hieman tarkoitushakuisesti valitulta. Olisi mukava kuulla paljonko keskustelijoita oli läsnä.

    VastaaPoista
  2. Auditorio ei ollut jokaista penkkiä myöten täynnä, mutta suhteellisen miehitetty. Yleisökysymysten perusteella paikalla oli ainakin muiden museoiden työntekijöitä.

    VastaaPoista