Amanda Lindholmin omaelämäkerta

Alempi kansanopetus eli Aikakauslehti al. kansa-, pikku-, kiertokoulun nais- ja miesopettajille sekä lasten vanhemmille ja muille kasvattajille julkaisi numeronsa 2/1906 etusivun juttuna esittelyn kiertokoulunopettajatar Amanda Lindholmista, joka oli "huomatuimpia henkilöitä maamme kiertokoulunopettajistossa". Tänä päivänä hänestä ei löydy verkkohaulla mitään, joten kopioin tähän lehden julkaiseman Lindholmin oman tekstin:

»Olen syntynyt Nastolan seurakunnassa 4.5.1864.

Elämä on ollut minulle, niinkuin monelle muullekin ihmislapselle maailmassa taistelua olemassaolon puolesta. Sillä kotini oli hyvin köyhä ja vanhempani varattomia. Mutta kuitenkin tuossa köyhässä kodissa olen saanut Vakaan tosi-kristillisen kasvatuksen, joka on elämäni kallein aarre. Isä ja äiti jo varhaimmasta lapsuudestani asti teroittivat mieleeni sitä asiaa, että Jumalan pelko on kaiken viisauden alku, ja että velvollisuuksien täyttäminen, sekä itsensä kieltäminen, on kaiken onnellisuuden alku ja lähde, joskin se vaatii monesti suuriakin uhrauksia ihmisen puolelta.

Ensimäisen alkuopetukseni olen saanut kiertokoulussa.

Kansakoulusta pääsin keväällä 1879. Viimeisellä luokalla ollessani sain apurahaa Furujelmin rahastosta, joka silloin ensi kertaa jaettiin kansakoulun varattomille oppilaille.

Mutta sitte seuraavana vuotena sain vielä täydentää tietojani sekä erityisesti valmistua kiertokoulunopettajatointa varten. Sillä yllämainittuun toimeen oli minulla sanomaton halu. Päästä kiertokoulunopettajattareksi, se oli ainoa ajatukseni. Ja siinä sitten onnistuinkin niin, että jo syksyllä 1880 pääsin kiertokoulunopettajattareksi Nastolan seurakuntaan. Opetusaika oli silloin siellä vaan noin 28 viikkoa vuodessa. Silloin oli taas minulla tilaisuus väliaikoinani lukea kasvatus- ja opetusoppia sekä saada erityistä opetusta koraalin soitossa ja musiikkiopin alkeissa, joita sitten olen yhä edelleenkin koittanut täydentää. Kaksi vuotta oltuani opett. yllämainitussa seurakunnassa,muutin sitte syksyllä 1882 opett. Asikkalaan. Siellä valittiin minut ensin vaan kahdeksi koetusvuodeksi. Mutta kun se aika oli päättynyt, pääsin sitte vakinaiseksi. Siellä olen ollut jo 23 vuotta.

Niin, tällä pitkällä kokemusajallani olen tullut sen tuntemaan, ettei pidä yhtä hyvää ihastuman eikä kahta pahaa pelästymän. Monesti olen saanut hikoilla kyllä kärsimyksien helteessäkin. Joskin toisinaan taas iloitakin, kun olen nähnyt, etteivät kaikki siroittamani siemenet ole pudonneet maantielle, vaan että osa niistä on langennut hyvään maahan, joista olen jo saanut hedelmiäkin nähdä, joskin suurin osa on jäänyt hedelmättömäksi.

Niin kauan kuin Herra tahtoo, samoilen yhä edelleenkin Suomen saloja. Mutta sitte lakkaan, kuin Hän ei enään sitä tahdo. Ylistetty olkoon Nimensä aina!»

Kesällä 1906 opettaja Lindholm vaihtoi nimekseeen Louhisaari.