perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ruokarouvan ajassa ja ympäristössä

Enni Mustosen kirjasarja Syrjästäkatsojan tarinoita on edistynyt niin kuin sivistysvaltion juna, joten yllätyin kun uusin osa Ruokarouva hyppäsi melkein kymmenen vuotta ajassa eteenpäin. Vuoteen 1914, mikä sai lukuintoni hiipumaan useaksi päiväksi. Mutta loppupuolella kirjaa aika kuluu nopeasti eikä niin selvin merkein, että olisin ehtinyt odottaa historian käänteitä tapahtuvaksi.

Eli jälleen teksti vei ja ajankuvaa syntyi. Miljöönä oli Espoon Ruukinranta Tarvaspään lähistollä, joka on tuttua maastoa Tapiolan vuosieni lenkeiltä. Syrjästäkatsottavana ei ollut ensiksi mieleen tulleet Gallén-Kallelat vaan Ville ja Viivi Vallgren sekä Leinot ja Madetojat. Mutta he olivat nyt marginaalisempia hahmoja kuin aiempien osien julkkikset ja on mielenkiintoista nähdä miten sarja jatkuu.

Mustonen oli loppuun luetellut kahden sivun verran lisälukemistoa. Sen jatkoksi sopii kirjan kanssa yhtä aikaa valmistunut Anna-Riikka Pasasen gradu "Tahdoin olla vapaa enkä orja": taiteilija Viivi Vallgrenin irtautuminen sivistyneistön elämäntavasta ja lapsuudenkotinsa perinnöstä.

Saksalaiset joukot lähestymässä Helsinkiä huhtikuussa 1918. 
Kirja päättyy kevääseen 1918. Linkkivaraston tyhjennys:
Kuvat:
Hanna Frosterus Segerstråhle, Walistuksen lasten lehti : Suomen lapsille ratoksi no 18/1910
National Archives (USA), Records of the War Department General and Special Staffs, 1860 - 1952, German Military Activities and Personnel, 1917 - 1918, 165-GB-08465

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti