Kuva, jonka tässä näemme, on tehty sen tuvan mukaan, joka oli nähtävänä viimekesäisessä näyttelössä. Se ajatus silloin heräsi ylioppilaissa, että pitäisi, samassa kuin meidän maamme teollisuus ja taide asetettiin näkyviin, myös antaa näyttelössä kävijöille kuva Suomen kansan olossta ja elosta eri seuduilla. Toimesta tekoon! ylioppilaat kirjoittivat kukin kotipaikalleen; papat, mammat ja sisaret keräsivät yksi, kaksi rahoja; niillä ostettiin kaikenlaisia talonpoikaiselle elämälle omituisia kaluja ja pukuja; osa puvuista puettiin sitävarten teetettyin ihmis-vauvauin päälle ja asetettiin ynnä tarpeellisten kaluin kanssa tupiin. Näin syntyi ikäänkuin loitsuvoimalla - todellakin ainoalla maailmassa ihmeitä tekevällä loitsulla, nimittäin rakkauden voimalla, näyttelö Suomen maan talonpoikais-elämästä, joka runsaudellaan ja monipuolisuudellaan epäilemättä ihmetytti kaikkia ihmisiä. Ei kukaan juuri ollut aavistanutkaan, että meillä niin paljon olisi.
Puvut ja kalut on pyydetty saada niin vanhalla ajalta kuin suinkin mahdollista. Se oli oikein tehty; sillä keinoin ovat nuot entisten aikain muistomerkit, jotka juuri tätä nykyä katoamistaan katoavat, antaen sijaa uusille muodoille, saatu säilymään historian omaksi. Hyvällä aistilla on myös valittu kuvatut tilaisuudet. Esimerkiksi tässä Säkylän tuvassa. Protestantin-uskon tuottava raamatunluku oli viiskymmentä vuotta takaperin vielä kansamme ainoana henkisenä harrastuksena. Perheen kuvaaminen hartaushetkenään näyttää siis sen silloisen elämän sisällisintä ydintä. Tätä nykyä jo on toisin. Hengellisen kirjallisuuden rinnalla on jo talonpoikankin hyllyllä ja pöydällä kaikellaista muuta. Jos nyky-aikaista tupaa pyhäpäivänä tahtoisi todellisuuden mukaan kuvata, niin ei olisi pukujen muuttamisessa vielä kyllin, pitäisi myös raamatun ääressä vietetyn aamupuolen rinnalle kuvata iltapuoltakin, jolloin isäntä istuu, Suometar kädessä ja lukee uhkaavasta Turkin sodasta sekä asevelvollisuus-keskusteluista valtiopäivillä, tiheä, harras, vaan ei yhtä hiljainen kuulijajoukko ympärillään. Tuo pieni veitikka silloin varmaan istuisi erikseen, huvitellen itseänsä Pääskysellään.
Suomen Kuvalehti no 104/1877
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti