tiistai 19. heinäkuuta 2016

Huuhaata?

Helmikuussa esitin satunnaisena sitaattina Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen väitöskirjasta pätkän, jossa pidettiin tosiasiana assyyrialaisen ja suomalaisen sivistyksen yhteistä pohjaa. Kuittasin tämän "Historialliset totuudet eivät ole pysyviä." tarkoittaen, että enää moista ei esitettäisi.

Yllätykseni oli siis suuri kun sain käsiini viime lauantain (16.7.2016) Hesarin, jossa Suvi Ahola lauantaiesseessään esitteli Simo Parpolan sumerin kielen etymologista sanakirjaa. Parpola oli julkistustilaisuudessa todennut, että "Sumeri kuuluu uralilaisiin kieliin".

Ahola ei ollut niellyt tätä kustantajan vallankumouksellisena mainostamaa väitettä sellaisenaan vaan oli haastatellut kolmea kielentutkimuksen professoria, Johanna Laaksoa, Ulla-Maija Forsbergia ja Juha Jantusta. Kaikki suhtautuvat Parpolan väitteisiin erittäin skeptisesti ja Laakson mukaan esitetty kielisukulaisuus "vaikuttaa huuhaalta".

Parpola on assyrologi eikä haastateltujen tapaan vertailevaan kielitieteeseen erikoistunut tutkija, mikä herätti heissä epäilyjä ammattitaidosta. Vaikka tieteen rajoja vierastankin, olen sen verran nähnyt ja kuunnellut kielitieteilijöiden esityksiä, että tiedän metodinsa ja teoriansa kaikkea muuta kuin triviaaleiksi. Tontilleen meneviltä vaaditaan perehtyneisyyttä. "Foneetikoille, historioitsijoille ja psykologeille kielihistorian ja vertailevan kielitieteen metodit ovat vieraita."

Ahola esseessään kertoo myös sen, että esitetty kielisukulaisuus ei ole uusi idea. Johanna Laakson mukaan "niitä ovat aina kehitelleet muut kuin fennougristit".
Johanna Laakso ei usko, että kaikilla pseudokielitieteilijöillä olisi kansallista agendaa. Sitä ei voi kuitenkaan kiistää, että kansallismieliset usein pitävät heidän tuloksistaan: kun lähihistoria on kaoottinen tai surkea, on tarve löytää identiteetilleen vahvistusta uljaasta menneisyydestä.  
Kuvassa hautalöydöistä rekonstruoitu sumerilaisasu British Museumissa. JMiall, CC BY-SA 3.0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti