Puhelu sekä uutiset länsirannikolta länsirannikolle

Toissa iltana puhelimeni taas kilahti ja kuten olen aiemmin todennut, nämä ovat historiallisia hetkiä kodissani. Ja yllättäviä. Tällä kertaa puhelussa selvisi, että Ihan Oikea Historiantutkija oli saanut rahoituksen ja löytänyt kustantajankin mummoni sedän S. A. Hariman (aik. Hohenthal) elämäkerralle. (Nuoruudenkuvansa löysin äskettäin Vaasan kirjaston digitoimasta painatteesta Osakeyhtiö Laurell & Lahtinen Aktiebolag. Kyseinen yhtiö taisi olla juuri se, jonka arkisto oli soittajalta toistaiseksi hukassa.)

Soittajan nimi ei sanonut minulle mitään, mutta hän vakuutti väitelleensä ja kirjoittaneensa useita kirjoja, minkä myöhempi googlailu vahvistikin, kiitosten kera. Oppiarvoa vakuuttavampaa oli puhelun aikana mainitsemansa arkistokartoitukset ja haastattelut, jotka antoivat kuvan kattavasta ja asiantuntevasta työstä. Jopa niin kattavasta, että hän siis otti yhteyttä minuun kirjan Hohenthalit painomusteessa 1762-1904 takia.

Kyseiseen kirjaan liittyen pieni jälkikirjoitus. Amerikkalaisen sukututkimusopastuksen perusteella eksyin Kalifornian digitoituihin sanomalehtiin, jotka ovat verkossa vapaasti saatavilla. Koska muutamia saksalais-amerikkalaisia Hohenthaleja asui osavaltiossa, kokeilin Hohenthal-hakua.

Se, että hakutulosten joukossa oli Kaliformiassa asuneiden nimiä sekä useita Lennart Hohenthalia koskevia uutisia, ei ollut minua yllättävää. Mutta se oli, että Vestkusten "liberal politisk vecko-tidning tillegnad svenskarne å Stillahafskusten" näki tarpeelliseksi julkaista uutisen Pietarsaaressa kuolleista kauppiaan vaimosta Rosalie (o.s. von Schantz) ja kauppiaasta K. J. Hohenthal (31.10.1890, 9.1.1891). Eivätkä nämä tietenkään olleet ainoita Suomen uutisia, jotka välitettiin Tyynen valtameren rannalla asuville. Esimerkiksi 21.2.1918 kerrottiin venäläisten Torniossa pysäyttämästä sähköjohdon salakuljetusyrityksestä, jossa oli mukana oululainen Hohenthal. Porukkaan kuuluneet 5 naista olivat kietoneet yhteensä 480 metriä johtoa ympärilleen!