maanantai 20. kesäkuuta 2016

Kävely 1680-luvun Helsinkiin

Aloitettuani popularisointikurssin harjoitustyön kirjoittamisen huomasin, että Helsingin keskusta riittää kierroksen aiheeksi. Eli yli jäi jo luonnosteltu ja kävelty(!) osuus Vanhastakaupungista Hakaniemeen. Ettei menisi täysin hukkaan julkaisen täällä, jossa tarkoituksenani on myös julkaista harkkatyö sen palauttamisen jälkeen. Joten tervetuloa (vai pitäisikö sanoa tervemenoa?) kävelylle 1600-luvun lopun Hämeentiellä.


Aloitamme Viikintien, Koskelantien ja Hämeentien risteyksestä, jonka teiden vastineet olivat samoilla paikoilla 1680-luvulla. Vasemmalta tuli tie Pikku-Huopalahdesta, jossa se oli erkaantunut Turusta Helsinkiin vievästä tiestä. Oikealle lähti tie Viikkiin ja kohti Porvoota. Silmien ulottumattomissa, Malmin kohdalla, Porvoon tiehen yhtyi pohjoisesta Hämeenlinnasta Helsingin pitäjän kirkonkylän kautta kulkenut Hämeentie. Nämä pääväylät olivat aivan eri tasoa kuin nykyaikaiset tiet, mutta useimpia pystyi 1600-luvun lopussa kulkemaan kärryillä. Kulkijoilla ei ollut käsissään karttoja vaan reitti piti tuntea tai luottaa siihen, ettei mikään johdattaisi harhaan jo aloitetulta tieltä. [Näiden teiden historiasta aiemmassa blogitekstissäni. Teiden käytöstä yleensä luin Marko Nenosen artikkelia Kulkijan taival kirjassa Maata, jäitä, kulkijoita.]

Kolmesta tiestä kohti nykyistä ja menneisyyden Helsinkiä vie Hämeentie. Ennen varsinaisen matkanteon aloitusta poikkeamme siltä Vanhankaupungin koskelle seuraten Tekniikan museon ja Voimalamuseon viitoitusta. Kosken nimi viittaa Helsingin alkuperäiseen paikkaan, joka on Hämeentien toisella puolella, mutta koski oli merkityksellinen helsinkiläisille senkin jälkeen kun kaupunki 1640-luvulla siirrettiin (tai perustettiin uudelleen) nykyiselle paikalleen.

[Tästä puuttuu selostusta kosken myllystä tai mitä ikinä toimintaa 1680-luvulla tiedetäänkään olleen. Mylly ja edellä mainittu tie näkyvät vuoden 1687 kartan osakopiossa Geometrisk afritning öf:r Wijks Ladugårdh belegen i Borgå lähn och Helsing sochn (Helsinki Ic* 91/- -). Vanhankaupunginkoskesta kiinnostuneille sopii tässä yhteydessä myös mainostaa Mikael A. Mannisen blogia Lastuja Vantaanjoen historiasta.]

Kosken kuohuista tielle palattuasi voit katsahtaa oikealle Vanhankaupungin maastoon ja jatkaa sitten Arabiankadun risteykseen. Raitiovaunupysäkin takana oleva kallioleikkaus on moderni ja 1680-luvun ohikulkija olisi nähnyt tämän pienen kukkulan kokonaisena. Jos hänellä oli hieman paikallistietämystä, niin kukkulan menneisyys hirsipuun paikkana oli tuttu. Käyttö teloituspaikkana loppui kaupungin muuttaessa, mutta paikannimi jäi karttoihin ja varmaan muutenkin käyttöön.

[Paikannimi näkyy ainakin vuonna 1774 tehdyssä kartassa Kumpula / Gumtäckt; Isojako metsämailla 1774-1774 (B7Helsinki:10/3-5). Hirsipuukallion esittelyä luin Marko Leppäsen blogitekstistä ehtimättä muiden lähteiden pariin]

Jatka Hämeentietä kunnes se kohtaa Kustaa Vaasan tien, joka kannattaa ylittää ennen matkan jatkamista Hämeentiellä. Noin sadan metrin jälkeen voit oikealla nähdä Kumpulan kartanon päärakennuksen tai puiden ollessa lehdessä sen julkisivun päätykolmion. Samalla suunnalla oli 1680-luvullakin Kumpulan säterikartano ja muut tilat. Tämä oli viimeinen kylä ennen Helsingin kaupunkia.

[Kumpulan ylhäinen yksinäisyys näkyy m.m. kartasta Charta öfr Gambla och Nija Helsingfors varande ägor. (Helsinki Ic* 11/- -). Kumpulan verkkotiedoista aiemmassa blogitekstissä.]

Jatka Hämeentietä ja pysähdy Mäkelänkadun risteyksen jälkeen sillan oikeaan reunaan. Etuoikealla näkyy pieni Dallapén puistikko. Sen paikalla oli 1680-luvulla Sörnäistenjärvi, josta laski nykyisen metroradan suuntainen joki mereen. Ainakin 1700-luvulla sen ylittäminen vaati sillan.

[Järvi ja silta näkyvät edellä linkitetyssä vuoden 1774 kartassa. Järven sijainti nykymaantiedossa Wikipedian mukaan "nykyisessä Vallilassa, entisen Pasilan konepajan alueesta hieman kaakkoon Harjun ja Vallilan nykyisten kaupunginosien välisellä tasangolla, osittain nykyisen Dallapénpuiston kohdalla." ja Helsingin kaupunginmuseon arkeologin tekstissä "Dallapénpuiston paikkeilla ja sen eteläpuolella Aleksis Kiven kadun päällä"]

Jatka Hämeentietä kunnes olet sen nykyisessä päätepisteessä eli Siltasaarenkadun risteyksessä.
klo

1 kommentti:

  1. Mikael A. Manninen22. kesäkuuta 2016 klo 0.31

    Kiitos mainostuksesta!

    Helsinginkosken vaiheista 1600-luvulla ei ole erityisen paljoa tietoa, koska se eli silloin hiljaiseloa 1500- ja 1700-lukuihin verrattuna. Tämä verran mainitaan kaupungin papereissa:

    "Siihen aikaan kun kaupunki muutettiin nykyiselle paikalleen, vallitsi Vanhankaupungin vesiputousta ratsumestari Gerdt Skytte, joka oli kruunulta läänitykseksi saanut erinäisiä uuden Helsingin läheisyydessä sijaitsevia maatiloja. Gerdt Skytten saannosta putoukseen ei kuitenkaan ole olemassa muuta selvitystä, kuin että hän oli saanut sen läänitykseksi kuningas Kustaa II Aadolfilta; mutta että uuden kaupungin porvaristo piti hänen käyttöoikeuttaan arvossa, näkyy siitä, että kaupungin valtuutetut 1642 vuoden valtiopäivillä anoivat, että kruunu ostaisi tahi vaihtamalla hankkisi tämän vesiputouksen sekä läänittäisi sen kaupungille myllyjen ja muiden laitosten rakennuspaikaksi. Tähän holhoojahallitus helmikuun 25 päivänä mainittua vuotta vastasi, että Skytten kanssa ryhdytään neuvotteluihin mainitussa tarkoituksessa. Muutamaa vuotta myöhemmin näyttääkin Skytte tahi hänen oikeudenomistajansa luopuneen oikeudestaan koskeen, kenties sen tilusvaihdon yhteydessä, joka kruunun ja Skytten lesken Kristina Fredagin välillä tähän aikaan toimitettiin kaupungin vastaisten lahjoitusmaiden järjestämiseksi, sillä vuonna 1647 Kristina kuningatar, kaupungin pormestarin ja neuvoston anottua kaupungin jauhomyllystä maksettavan myllytullin anteeksiantamista, ilmoitti ettei tähän anomukseen, valtakunnan huonojen raha-asiain johdosta, voitu myöntyä."

    Grotenfelt, J., Uggla, J., Hästesko, A. 1913: Mietintö N:o 5, joka sisältää selvityksen Vanhankaupungin vesiputouksen omistusoikeudesta. Helsingin kaupunginvaltuuston painetut asiakirjat vuodelta 1912. Helsinki.

    VastaaPoista