Muun muassa historiankirjoituksesta vapaudenajalla

Luvatusti nosto (ensimmäinen aika monesta)  Georg Ståhlbergin kirjoittamasta kirjasta An history of the late revolution in Sweden, Which happened on the 19th of August, 1772. Containing, in three parts, the abuses, and the banishment of liberty, in that kingdom. Written by a gentleman who was a Swede, jota ei voi selkeärakenteiseksi kehua. On omakustanne ja esipuheensa mukaan julkaistu 11 kuukautta sen jälkeen kun Ståhlberg oli Britanniaan rantautunut - englantia osaamattomana. Käytetty kieli on niin rikasta, että joko Ståhlberg valehtelee kielitaidostaan tai hänellä on ollut haamukirjoittaja.

@K_KM_K Kyllä nyt 11kk:dessa, Ramstedtkin väitti oppineensa Japanin kielen laivamatkalla 3kk:dessa. ;)

— sam kaislaniemi (@samklai) April 23, 2016

@K_KM_K Vakavammin: Ståhlbergillä oli varmaan apureita. Sheridanilta tuli saman niminen kirja pari vuotta myöhemmin…https://t.co/laUHMfplzt

— sam kaislaniemi (@samklai) April 23, 2016

Lähdekriittisiä huomioita voisi esittää enemmänkin ja tulen keskittymään (tässä ja myöhemmissä nostoissa) osioihin, jotka vaikuttavat Ståhlbergin omalta ajattelulta. Tai ovat vaan mielenkiintoisia. Kuten Ruotsin kuninkaan Marokkoon vuonna 1774 lähettämä porukka, josta en verkosta löydä lisätietoa. Kirjoittajasta erikoista on ollut se, että Marokon kuningas kysyi ensimmäiseksi sitä, oliko Preussi jo saanut Danzigin hallintaansa.

Ulkopolitiikan jälkeen Ståhlberg - otsikkoonsa sopivasti - käsittelee perusteellisesti Ruotsin tilaa ennen ja jälkeen vallankumouksen. Tämän tulkintaan tietoni 1700-luvun poliittisesta elämästä eivät riitä, mutta Ståhlbergilla on selvästi oma kantansa. Vallankumousta edeltävän ajan tieteestä kirjoittaessaan hän toteaa, että historiankirjoitus sai sisältää kronologiaa ja sukututkimusta, mutta lopputuloksessa oli enemmän satua kuin olennaisia huomioita.

Historia on poliittisen tilanteen ja muun aikansa tuote.