Miehet ulkomailla ja ulkomaiset miehet Suomessa

Kampintorin antikvariaatin hyllystä poimin mukaan Harry Halénin kirjan Kulkumiehiä. Suomalais-itämainen vieraskirja (1986), joka olisi saanut tulla vastaan aiemminkin. Miun-maun mukaisesti lyhyitä tarinallisia tekstejä varustettuna lähdeviittein. Aiheena Euroopan ulkopuolelta Suomeen tulleet tai Suomesta Euroopan ulkopuolelle lähteneet.

Varhainen matkailija, josta en ollut mitään kuullut oli Henrik Brenner (s. 1669), joka lähti kohti Persiaa vuonna 1697. Paluumatkalle hän lähti 1700 ja jäi Venäjälle suuren Pohjan sodan ajaksi vangiksi. En myöskään ollut tietoinen Suomen sodassa kunnostautuneen von Döbelnin matkasta Intiaan 1780-luvulla. Ja jos oli joskus kuullut suomalaisen Herman Diedrich Spöring nuoremman olleen yksi monista James Cookin Endeavour-laivalla menehtyneistä, olin tämän unohtanut.

Samuel Atkinsin maalaus. Wikimedia

Tutuinta ainesta kirjassa oli Pohjois-Afrikan merirosvojen vangeiksi jääneet suomalaiset, joista olen kirjoittanut tässä, tässä ja tässä. Halén esittelee 10.6.1797 kaapatut kaksi suomalaista laivaa. "Vaasalaisen kapteeni Olaus Stänken 13 hengen miehistöstä neljän oli jo onnistunut karata Maltalle anastamallaan turkkilaisella laivaveneellä. Toinen suomalainen kapteeni Anders Öhman oli kotoisin Porista."

Jutun varsinainen päähenkilö on "Kristiinankaupungissa 1785 syntynyt Johan Öhman, kapteeni Anders Öhmanin aluksesta". Tämä oli seuraavaan kesään mennessä kääntynyt musliminuskoon ja hänestä tuli
pašša Yusuf Qaramanlin mamelukki vuoteen 1820 mennessä. Tuolloin hän pakeni ja viimeinen tieto hänestä on kesältä 1832 konsuli Adolph Hahrin palvelijana.

Pääosassa kirjassa on itä, mutta aivan lopussa mainitaan, että "kamaripalvelijaksi ja hovimestariksi vapaaherra Knut von Troilin kotiin Turussa, ns. Brinkalan hoviin, tuli 1821 23-vuotias mulatti, Brasiliassa 1798 syntynyt Portugalin alamainen Jean (Johan) Perella". Tämä meni maaliskuussa 1825 Christina Wikholmin kanssa kihloihin ja heille syntyi tytär Maria Theresia 1.2.1826. "Lapsen synnyttyä isä lähti samana keväänä ulkomaille eikä enää palannut." (Oikea syntymävuosi on 1825 ja kasteen yhteydessä isän nimi Pereira.)

Myös ensimmäisen maailmansodan linnoituksia Helsingin ympäristöön rakentaneet kiinalaiset lähtivät kotiin. Halénin lainaama Wolf H. Holsti toteaa, että nämä "panivat täällä alulle melkoisen määrän vinosilmäisiä suomalaisia. Tunnen joitakin ja - vinot silmät tai ei - heistä kaikista on tullut oikein hyviä suomalaisia, niin myös heidän jälkeläisistään." Tätä aihetta käsitteli Raili Mikkanen romaanissaan Laulu Punaisesta huoneesta, mutta sukututkimuskeskusteluissa ei ole kukaan maininnut tällaisista juurista.

Kirjassa on monta muutakin mielenkiintoista ihmiskohtaloa, suosittelen lukemista lämpimästi.