Ensimmäinen puhelu koski tuoretta blogitekstiä ja soittaja oli ennestään tuttu ihminen. Oli ilo kuulla, että teksti oli hänestä hyvä ja saada lisänäkemyksiä aiheeseen.
Toinen puhelu äsken tuli oikein mukavan kuuloiselta ihmiseltä, mutta jäi melko hedelmättömäksi. Olin lähettänyt soittajan äidille "joskus jotain" ja esille tuli pari kokemäkeläistä talon nimeä. Luulin jonkin aikaa, että kyse oli vanhoista blogikirjoituksista.
Ei vaan, vuoden 2007 kirjaprojektistani Yli-Forsbystä Kyläkoskeksi. Olin tuolloin ilmeisesti/muistaakseni ryhdistäytynyt lähettämään seurakuntien sukuselvityksien eläviltä vaikuttaville henkilöille tiedusteluja, jotka muistetaan edelleen. Hyvin todennäköisesti kirjani siis sisältää kysyjälle relevanttia tietoa, mutta lähtötietojen olemattomuudella oli erittäin vaikea kertoa onko minulla "jotain lisää".
Ärsyyntymiseni taisi (taas) kuulua äänessäni ja minulla on treenattavaa. Aamun alussa kauppasin nimittäin itseäni Helsingin kaupunginmuseon vapaaehtoistoimijaksi - juttelemaan kävijöiden kanssa. Vielä ei annettu sopimusta allekirjoitettavaksi eli voivat muuttaa mielensä...
Opetuksellinen loppuyhteenveto:
- yhteydenotto voi tuottaa tulosta vasta vuosikymmenen päästä
- on ihan OK soittaa tuntemattomalle, mutta ehkä parempi tehdä se niin, että edessä on jo kootut tiedot niin, että niistä voi tarkistaa mistä puhuu.
Museolla puhuttiin myös mahdollisuudesta esiintyä kansakoulunopettajana. Ehkä se olisi mulle sopivaa?
Kuva kirjasta The Funny Side of Physic
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti