maanantai 11. huhtikuuta 2016

Aurora Wykmanin testamentti

Aurora Wykmanin testamentti (suomeksi käännettynä) Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 9.11.1875 oli pysäyttävä. Teksti täytti melkein kokonaisen sivun.

Se oli myös koskettava. Yksityiskohtaisesti 8.12.1869 ja 13.11.1872 Wykman jakaa yksittäisiä esineitä ystävilleen muistoksi. Niille, joille ei riittänyt Wykmanin käytössä olleita koruja
Teetetään niin monta sileätä, umpinaista sormusta kuin alempana olen maininnut henkiä (sormukset olkoot yhtä leveitä ja samanmuotoisia kuin levein niistä, joita aina olen pitänyt), kuhunkin pannaan kiherä hiuksiani, sisäpuolelle koverretaan: "muisto A. Wykmanilta", kuolinpäivä ja vuosi.
Kenenkään ei mainita olevan edes kaukainen sukulainen. Ainoa instituutio, joka saa lahjoituksen on "yliopisto". Ilmeisesti on tarkoitettu sen museaalisia kokoelmia, sillä annettavana oli
"lävistetyt saksit, joiden terään (slida) on koverrettu Ebba Cruse 1654, sekä von Hasenkampffin vaakuna, juokseva hevonen, hopearaha lyöty kuninkaan Kaarlo XI:n kuoltua sekä 2 vähempää vanhaa hopearahaa."
(Åbo Underrättelser 9.1.1872 kertoo Aurora Wykmanin lahjoittaneen yliopiston kansatieteellisiin kokoelmiin kuningatar Hedvig Eleonoran ompelemat ja Bonde- sekä Cruse-sukujen vaakunoilla kirjomat morsiuslakanat häihin 1654. Ne olivat säilyneet sukuperintönä yli 200 vuotta. Morgonbladet 25.9.1872 vertaa perimätietoa Anrepin aatelismatrikkelin esityksiin ja löytää eroavaisuuksia.)

Wykman toteaa, että jäämistönsä "omalla ahkeruudellani ja säästäväisyydelläni olen hankkinut sekä osaksi saanut enoltani lahjana".

Ravintolanpitäjä Aksel Teodor Beckmarckin perhe, joka aluksi on ainoa pesänjakajaksi määrätty, asettuu ikävään valoon, kun heille osoitettu toinen asiakirja alkaa
Mainitsen ensin mennyttä aikaa, jolloin ystävyytenne ja hyväntahtoisuutenne usein osoittihe työllä minua kohtaan. Nyt mainitsen sitä, jotta tietäisitte kuinka kipeästi minä heikkona ja kivuloisena yksinään kotonani monta kertaa kaipasin ja ikävöin sitä. [...] Viime aikoina, kuin teidän luonanne käydessäni kuulin teidän usein sanovan kuinka paljon toimitusta Teillä oli kotonanne e. pp., kuinka väsyneitä olitte j. pp.
Mutta he toimittivat asiakirjat oikeuteen ja julkisuuteen, joten niiden vaatimukset, kuten
Haudalleni (jonka haluan vanhalle hautausmaalle niin lähelle kuin mahdollista neiti Sernallin hautaa, niin että haudalleni asetettava muistokivi ainakin joksikin osaksi peittää hänenkin hautaansa) pyydän teitä heti toimittamaan hautakiven, johon olen tehnyt vähäisen piirroksen ynnäkirjoituksen kanssa.
tulivat varmaankin suurimmaksi osaksi toteuteutettua. Tosin, vaikka Wykman kirjoitti "Sanomalehtiin ei huoli mitään painattaa" julkaistiin Åbo Postenissa 20.5.1875 oheinen kuolinilmoitus. Siinä sukunimi on muodossa Wykman samoin kuin testamenttinsa sanomalehtiversiossa. Isänisänsä Casper Wijkmanin Wikipedia-sivu ja isänsä työpaikan Finströmin seurakunnan pappisluettelo käyttävät y:n sijasta ij:tä.

Finströmin haudattujen luettelon mukaan Auroran isä kuoli Tukholmassa 26.12.1808. Aurora on tuolloin ollut vain 3-vuotias.

Äitinsä kuolinilmoitus julkaistiin sanomalehdessä Åbo Underrättelser 5.10.1833 kun Aurora oli 28-vuotias.
Sauvon rippikirjassa 1831-1838 Ruonan isäntänä oli Adolf Ludvig Christiernin (s. 1765), jolla oli tyttäret Johanna Lovisa (s. 1797), Maria (s. 1802) ja Jacobina Sofia (s. 1807). Jacobina eli Jaquette antoi Aurora Wykmanille Marian kuoleman jälkeen muistoksi sormuksen, jonka tämä testamentissaan määräsi palautettavaksi. Jaquette Bastman sai muutakin, m.m.
taulun, jonka neuloin iloisina nuoruuden päivinä: taulun takasivulle on kirjoitettu muutamia ystävällisiä sanoja tälle niin rakkaalle lapsuuden ystävälleni.
SBL:n Christiernin-artikkelista selviää, että hänen ensimmäisen vaimonsa aiempi aviomies oli Didrik Georg Hasenkampff. Anrepin mukaan tämä oli Aurora Wykmanin äidin isä. Leskeksi jäänyt Magdalena Charlotta oli siis päätynyt isäpuolensa talouteen. Anrep ei nimeä hänen veljeään, joka olisi voinut jättää Auroralle perintöä eikä sellaista tunne myöskään Adelsvapen-wiki. "En son, som blev satt i kadettskolan i S:t Petersburg"?

Sauvon rippikirjan mukaan Aurora Wykman muutti Turkuun 1834. Dahlströmin kortiston mukaan hänet on on vuonna 1865 henkikirjoitettu tontille VII.10.6 (KA T86:2083v), mutta kortteja aiemmista henkikirjoituksista ei löydy. Eikä vihjeitä siitä minkälaisella ahkeruudella hän ansaitsi elantoaan. Miksi Turun köyhäinhoitolautakunta haastoi Aurora Wykmanin raastuvanoikeuteen (Åbo Underrättelser 24.11.1868)?

Ja kuka oli mamselli Sernall, jonka viereen Aurora Wykman halusi tulla haudatuksi? Emil Nervanderin kirjassa På skansen: till hågkomst af bortgångna och till vägledning bland deras grafvar på begrafningsplatserna i Åbo (1888) sivujen 22-23 vaihteessa mainitaan Wykmanin hauta, mutta ei Sernallia, joten välttämättä tätä testamentin kohtaa ei noudatettukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti