lauantai 19. maaliskuuta 2016

Onko historialla kehityssuunt(i)a?

Helsingin yliopiston tapahtumakalenterista olin kopsannut kalenteriini eiliselle vierailuluennon historian kehityssuuntien olemassaolosta. Paikalle tullessani olin täysin tietämätön siitä, että kyseessä oli Yuval Hararin kirjan suomennoksen Sapiens. Ihmisen lyhyt historia markkinointitilaisuus, joka oli saanut näkyvyyttä sekä Hesarissa että Huusiksessa. Eli onneksi olin ajoissa ja sain istumapaikan.


Harari keskittyi esitelmänsä otsikkoon. Hän esitti kolme mahdollista historian megatrendiä. Näistä ensimmäinen 'power' kääntyy suomeksi sekä voimaksi (eli energiaksi) että vallaksi. Yksittäinen ihminen käyttää nykyään kymmeniä kertoja enemmän energiaa kuin ihmiskunnan alussa. Tuolloin olimme miljoonaan eliön melko merkityksetön ryhmä ja nykyään taas lähes 30% eläinkunnasta (painona mitattuna). Hätkähdyttävämpää oli se, että vain alle 10% eläinkunnan massasta villejä ja kaikki muut ihmisen käytössä. Eli vallassa.

Toinen megatrendi on 'unity' eli yhtenäisyys. Siinä missä heimojen aikana jokaisella oli oma kielensä, myyttinsä ja sairauskäsityksensä, ovat nyt (jokseenkin) kaikki hyväksyneet markkinatalouden ja tieteen. Tämä on osaltaan vähentänyt uskontojen merkitystä, vaikka toiselta välillä tuntuu.

Energian saatavuus on tehnyt yhtenäisyydestä mahdollista ja yhtenäisyys on puolestaan lisännyt ihmiskunnan valtaa ja merkitystä.

Mutta onko ihmisistä tullut tämän kehityksen myötä entistä onnellisempia? Tämän Harari kyseenalaisti. Hänestä noin vuoteen 1800 asti enemmistö ihmisistä eli olennaisesti samoissa oloissa. Tai maatalouden ja sosiaalisten hierarkkioiden myötä surkeammassa tilassa kuin keräilytaloudessa. Vuodesta 1800 lähtien luonnon aiheuttamat nälänhädät ovat kadonneet ja kuolemme useammin vanhuuteen tai itsemurhaan kuin kulkutauteihin tai sotaan.

Eivätkä olosuhteet takaa onnellisuutta. Odotuksemme muuttuvat kehityksen myötä. Ja biologiset tosiasiat asettavat rajoituksen nautinnolle. Kärjistetysti: jos olisimme koko ajan tyytyväisiä voisimme unohtaa syödä. Niinpä haluamme aina lisää, mikä johtaa ikuiseen huoleen ja tyytymättömyyteen.

Tässä vaiheessa tuli Buddhan "kaikki on kärsimystä" mieleen ja Hararikin lopetti filosofisesti mainostamalla meditointia ja itsensä tuntemista tienä onneen. Mutta hän väläytti myös mahdollisuutta lähitulevaisuudesta, jossa ihmiset ovat bioteknologialla muuttaneet itsensä olennaisesti toisenlaisiksi. Tästä varmasti enemmän kirjasaan ja ellei sitä jaksa lukea, niin Hararin ajatuksia voi kuunnella myös aika monesta YouTube-pätkästä, joista tilaisuudessa ollut tuttavani vinkkasi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti