Kappalaisen surkea asumus

Sanomalehdessä Sanomia Turusta alkuvuodesta 1858 ilmestynyt jatkokertomus Kuinka kappalainen toimeen tulee alkaa kestikievarissa Etelä-Pohjanmaalla kesällä 1836. Tunnelma on yhtä pysähtynyt kuin ylläolevassa RAÄn Flickr Commonsissa jakamassa Mårten Sjöbeckin ottamassa valokuvassa.

Savisella pihalla siellä nyt näkyi yhdet vaunut ja yhdet rattaat; edelliset nähtävästi odottivat hevosia, jälkimäisissä koperoitsi laihan kevättyneen hevosen turpa muutamia oljen ja heinän korsia, jotka matkustaja istuissansa oli hyvin laatistanut. Pyörän vieressä liikkui porsas nostain päänsä välistäin ylöspäin ja omituisella kielellänsä puhutellen hevosta. Hänen äitinsä kyllä veräjän takana seisoi ja varoitteli lastansa hevosen jalkoin joutumasta; mutta aidan rako ei päästänyt häntä pihalle niinkuin se oli hänen rakkaan sikiönsä läpitsensä laskenut.

Ensimmäinen tarinassa mainittu henkilö on arkkipiispa Erik Gabriel Melartin eli ellei olla kertomassa tositarinaa annetaan ainakin ymmärtää, että sellaisesta olisi kyse.

Melartin järjestää häntä auttaneelle apulaispapille "Erkki Kantonen" kappalaisen paikan, joka oli niin huono ettei sitä kukaan muu ollut hakenut. Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli ei Kantosta tunne, mutta jossain seurakunnassa on voinut olla kuvatun kaltainen kappalaisen asumus?

Toisesta päästä kylää näkyi harmaa ja riutunut rakennus, seinät sammaltuneet ja malkokatto mädännyt. Eteläpuolella oli joksikin suuri yrttitarha, mutta varsin ruohottunut ja melkein metsittynyt tahkiaisista ja ohdakkeista; muutamia puuttuneita marjapensaita näkyi siellä täällä pistävän huippunsa ylös tahkiaisten seasta. Koko kylän sikalauma tuhri siellä estämättä niinkuin yhteisellä laitumella. [...] 

Vihdoin ajoi pappi pihalle rikkinäisen, vinon ja kallistuneen veräjän läpitse. Kolmella puolella pihaa oli jäänöksiä ulkohuoneista, luhtin sota, aitta, talli, navetto jne. neljäs sivu oli olevanansa asunrakennus, kaksitoista hirttä korkia; sen akkunat olivat rikki ja ehjätki klasit kiiluivat kirjavasti kuin taivaan kaari.  

[...] ilma oli ummehtunut vaikka akkunat olivat rikki ja auki, sillä laattia oli mädännyt ja täynnä känsiä; hämmähäkin verkkoja riippui katosta, tomu ja noki taistelivat pesästä. 

Kovin kummoista juonta tarinassa ei ole ja se on kerrottu paljastamaan apupappien ja kappalaisten kurjaa asemaa sekä ylistämään ahkeruutta ja nöyryyttä, jolla päähenkilö lopulta "istui omatekoisen pöytänsä viereen ja söi piimää ja leipää, suolakalaa ja toisinaan juustopalan",

Kuinka kappalainen toimeen tulee:

26.01.1858 Sanomia Turusta no 4 sivu 2, sivu 3 
02.02.1858 Sanomia Turusta no 5 sivu 2, sivu 3
09.02.1858 Sanomia Turusta no 6 sivu 2
16.02.1858 Sanomia Turusta no 7 sivu 1, sivu 2
23.02.1858 Sanomia Turusta no 8 sivu 1, sivu 2
02.03.1858 Sanomia Turusta no 9 sivu 1
09.03.1858 Sanomia Turusta no 10 sivu 1, sivu 2
16.03.1858 Sanomia Turusta no 11 sivu 1, sivu 2
23.03.1858 Sanomia Turusta no 12 sivu 1