Yli kymmenen vuoden aikana keräämässäni Petter Sund -materiaalikasassa oli muistiinpano Kansallisarkistossa olevan M. Wecströmin nimikirjoituskokoelman hakemiston Sundeista ja Sunneista. Aika tehdä tilaus, jonka tuloksena sain eteeni kaksi isoa sidosta. Otin kuvan näköjään vain toisesta.
Tämän avattuani teki mieli sanoa ääneen "mitä helvettiä". Avautumisen tarve oli niin suuri, että oli pakko esitellä teosta samaan aikaan tutkijasalissa olleelle historiantutkijalle, jota en edes varsinaisesti tunne.
Ensimmäinen aukeama oli omistettu J. L. Runebergille. Hieman kirpaisi nähdä leikattu nimikirjoitus, mutta 1800-luvulla kirjoitettiin paljon.
Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Seuraavilla sivuilla oli leikattuja hallitsijoiden nimikirjoituksia ja sitten edettiin arvojärjestyksessä alaspäin. Ei mitään kontekstia, hyvä jos lyijykynällä kirjattu vuosiluku. Ja mitä on tapahtunut alkuperäisille asiakirjoille, jotka Weckströmin jäljiltä näyttävät tältä.
Sidoksiin sisältyy myös asiakirjoja, joissa nimikirjoitukset ovat niin tiheässä ryppäässä, että Weckströmin veitsi ei ole mahtunut väliin. Tästä esimerkkinä Helsingin porvarien 1723 Abraham Wetterille antama valtakirja.
Mikä lie pelastanut Kustaa Vaasan allekirjoittaman kirjeen silpomiselta?
Se mitä asiaa Johannes Messeniuksella oli Kajaanin linnasta sen sijaan jää mysteeriksi.
Ja suurimmassa osassa leikkeitä ei siis ole näinkään paljon tietoa.
Tämä oli muuten toinen kerta tänä vuonna
M. Weckströmin tuotosten parissa. Tammikuussa krinoliiniesitelmää tehdessäni käytin hänen kirjoittamiaan
Krinolin-boken -kirjasia, jotka olivat "leikkaa ja liimaa" -tekniikan tuloksia nekin. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan Weckström oli "innokas keräilijä". Historian harrastaja eikä ammattilainen, sillä tutkintonsa oli oikeustieteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti