maanantai 11. tammikuuta 2016

Entisajan keikkatyöläisistä

Kuten Castrénin perheen kohdalla tuli äskettäin todettua rippikirja ei kerro siitä, missä ihmiset ovat fyysisesti olleet. Jos ei virallisesti muutettu, vaan oltiin sukulaisten hoivissa, kadoksissa, vankilassa tai työkeikalla oman seurakunnan ulkopuolella niin tästä ei kirkonkirjat kerro.


Vai kertovatko? Lähde. Historiatieteellinen aikakauskirja 2015 sisältää Merja Uotilan artikkelin Kulkutyöväki, työkirjat ja työperäinen liikehdintä 1840-luvun Suomessa. Käsite työkirja (arbetsbetyg) oli minulle aivan outo, mutta tietenkin on järkeenkäypää, että lähtijät saivat papilta jonkinlaisen todistuksen mukaansa.

Käytännöt vaihtelivat seurakunnittain ja työkirjoja ei tehty joka paikassa. Eikä niistä pidetty joka paikassa kirjaa tai ainakaan ne eivät ole säilyneet. Uotila on tutkinut Hollolasta vuosia 1844-1849 ja tietää annettujen todistusten diaareita myös muutamasta muusta seurakunnasta, muta ei ole tarkistanut sisältävätkö nämä titoja työkirjoista.

Diaaria Uotila oli vertaillut rippikirjaan, jossa työkirjan antaminen oli merkitty huomautuksena "arb. bet." tai "a.b.". Voi olla, että kuvittelen, mutta luulisin joskus vastaavia nähneeni. Jos vielä törmään, niin tiedän mahdollisen selityksen.

Jos on tarvetta tai halua ymmärtää tilapäistyöhön lähtemistä, niin Uotilan artikkelista saa käsityksen todennäköisistä lähtijöistä iän, sukupuolen ja säädyn mukaisesti sekä vuosirytmistä. Hollolasta 80% lähti Helsinkiin, joka veti porukkaa muualtakin ja oli siis virallista väkilukuaan väkirikkaampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti