Terveiset vuodesta 2558!

Tämän vuoden joulun vietin Etelä-Thaimaan luontopainotteisella kiertomatkalla. Viikko ja vain yksi museo! Se oli Nakhon Si Thammaratin temppelin yhteydessä ja elämys, sillä aloitimme puolelta, jossa vanhoissa vitriineissä oli esillä/säilössä satoja pieniä buddhapatsaita, koruesineitä yms. ilman ensimmäistäkään selostetta. Onneksi henkilökunta viittoi jatkamaan toiselle puolelle, jonka uudehkoissa infotauluissa selitettiin englanniksi, että esineistö oli lahjoituksia temppelille.

Melko pinnalliseksi jäi siis ymmärrykseni eikä sitä suuremmin syventänyt oppaan paasaus bussissa. Kun ei ole mitään mihin kiinnittyä kronologiakaan ei auta valtakunta- ja hallitsijaluetteloiden merkityksellistämisessä. Oppaan kannattaisi tämä muistaa ja muutaman muunkin.

Koska uskon kirjoitettuun puhuttua enemmän lainasin oppaalta yhden illan lukemiseksi kirjan Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuuri (Heikkilä-Horn&Miettinen, 2005). Siitä opin, että thai-kansa tuli (joukolla? väkivallattomasti? syystä että?) maahansa 1200-luvulla ja alkuperäiskansaa (?) negrito on vielä jossain jäljellä samoin kuin aiemmin tullutta mon-kansaa.

Kansallisvaltiota alettiin luoda 1800-luvun puolivälissä ja paikallista historiankirjoitusta olisi mielenkiintoista nähdä. Minkälainen "oikeus" thai-kansalla on maahansa? Vaikka kaistaa Thaimaan historian omaksumiseen ei ole vapaana, kysymyksiin olisi kiva saada vastaus. E. m. kirjasta jäin kuitenkin siihen käsitykseen, että lähdemateriaalia on niukasti eikä arkeologiaakaan suuresti.

Buddhalaisuus on vaikuttanut alueella kauemmin kuin thai-kansa ja opas selitti Buddhan elämää ja opetuksia kokonaisen päivän. Suomi on ollut kristitty hieman lyhyemmän ajan - olisiko täällä tarpeen aasialaisille samanlainen katsaus Jeesuksesta? Ei minusta, sillä viimeisessä hotellihuoneessa esillä ollut katsaus paikalliseen buddhalaisuuteen ilmaisi melko selvästi, että tapauskonnollisuutta on sielläkin.

Ja "taikauskoa" oli näkyvillä lähes joka rakennuksen edessä henkien talon muodossa. (Ei ollut kameraa mukana, joten kuva "Spirit houses" by Milei.vencel - CC BY-SA 3.0 via Commons.) Näihin viedään ravintoa ja muita hyödykkeitä esivanhempi/haltijoille. Kuullosti eksoottiselta, kunnes muisti omat tonttumme. (Joita opas ei maininnut, vaan etsi vertailukohdan Irlannista.)

Suomen historia ei siis kaikonnut ajatuksistani sademetsäympäristössäkään. Kun vedin jalkaan useampana päivänä hiestyneitä housuja, mietin esi-isiä ja puhtauden kulttuurillista määrittymistä. Mikä tuli mieleen myös retkikohteessa, jossa kissat hyppivät ulkokeittiön pöydällä, jonka alla kuopsutteli kukko.