torstai 24. joulukuuta 2015

Kyöstä Suomalaisen jouluaatto

Kyöstä Suomalaisen teksti Joulu-aatto julkaistiin Lentävät Lehdet -numerossa 24/1877 ja sen myötä toivotan lukijoilleni mukavia joulunpäiviä.
Joulu-aatto tuli. Ei enää muutamissa paikoissa sinä päivänä lukua puolisesta pidettykään; sillä varustettiin tyhjiä mahoja sille suurelle ja muhkealle ehtoolliselle, sitä vaan häärittiin ja käärittiin, kakkaroita laitettiin ja makkaroita paistettiin. Illan pimetessä alkoi tulet joka asunnosta loistaa kirkkaammin kun muulloin, tämä liikanainen valo tuli siitä juhla-illan kunniaksi valmistetusta joulukuusesta, johonka oli, paitsi kymmeniä kynttelin pätkiä, varustettyu killumaan korupapereita ja kaikenlaatuisia makeita lapsien näpsittäviksi. 
Kello alkoi lähetä kuutta iltaa, kun vielä istua kahjotin yksinäni kirjoituspöytäni ääressä kammarissani, talikyntteli edessäni; en kumminkaan epätiedossa joulu-ilostani. Vaan ajattelin, kuinka montaa köyhää raukkaa saapi kukatiesi jouluansa vastaan ottaa päresoitolla, jollakulla kaljatuopilla ja muutamalla leipäkakkaralla atriapöydällänsä, siihen siaa kun nuo rikkaat latelevat rököt herkkuja yksi toistansa mehevämpiä ja makeampia, mutta ajattelin taaskin, kaikilla ei voi olla yhdellä lailla, kaikki eivät osaa kaivata koko moisia herkkuja, ja siksi toiseksi, onhan jokaisella ollut kokonainen vuosi aikaa varustella jouluansa.
Näitä ajatellessani tuli käsky minullekin astua herraskartanoon jouluaatto illalle. Kas tämä sanoma sävähytti sisälläni ilo-liekin, niinkuin sinne jo olisi pistetty joku joulukuusi kynttelinensä palamaan. Astuin sisälle iosoon saliin. Ihme mikä näkö! Ensin en nähnyt kaukaan aikaan mitään, sillä silmäni huikenivat näistä lukemattomista valo-säteistä, jotka loistivat siitä suuresta ja komeasta kuusiruunusta. Vähän aikaa silmiäni au'ottua ja hierottua, aloin jo ruveta huomaamaan ympäristööni, ja taaskin sävähti sisälläni liekki, kun näin suuren joukon niinkuin markkinoilla vaimoväkeä. Mutta mitä enemmä ja terkemmin ulkonainen tuli rupesi valaisemaan näköpiiriäni, sitä himmemmäksi kävi sisällinen liekkini, kun huomasin seurassani muutamia herroja ja jonkun tusinan vanhoja piikoja ja väkäleuka rouvia, jotka hyvin terävillä silmillä tarkastelivatr seuran urospuolisia jäseniä, toivossa, jos vielä joku noista sattuisi muutamalle rupeamaan vanhuuden tu'eksi ja turvaksi. 
Mitäpä noista, nyt alkoi tulla rahteerinkia, kahvia, punssia, viiniä makeisineen ja teetä hyvine, hienoine leivoksineen ynnä muuta, Näitten ravittua, erkani seurueesta pois muutamia sekä mies- että vaimopuolisia jäseniä jotka palasivat kotiinsa joulua viettämään ja pukkia odottamaan, joka myöskin tuli ja oli näin juhlallisena iltana yhtä kauhean näköinen, kun itse piru olisi astunut seuraan joulua viettämään. Tämä pukki myötänsä toi suuret kääröt, joita sitte pukin poismentyä, isäntä paksu keskeltä kun kaljatynnöri, rupesi jakelemaan seurueellensa lahjasiksi. Minäkin sain tulevan vuoden allakan, kaulahuivin ja Turun tupakan. Sittepä juotiin pari lasia totia, joka sai minutkin vähän iloisemmalle mielelle. Sen perästä kaikui kutsumus iltaruoalle. 
Pöytä oli katettu monenlaatuisilla ruo'illa ja herkuilla, mutta paistia ja puuroakaan ei ollut unhotettu, joka myöskin oli tyhjään mahaan hyvä ja turvottava. Atrialle astuessa, enemmän kun lopettaessa ei lauletu ilo-, riemu- eikä kiitos-lauluja, niinkuin ennen patriarkalliseen aikaan, vaikka isäntä näkyi olevan, kun hyvä patriarkka. Iltasen syötyä tarinoitiin ja lörpöteltiin muudan aika, ja sitten mentiin levolle. 
Kellot kalisi ja hevot hirnui, joka herätti minutkin unestani ja juohutti mieleeni, että on menon aika Herran temppeliin. Sinne tultuani näin taas komean kirkkauden loiston, mutta sen iloliekin, jonka sana ja Herran synty saattoi minuun, himmeni, kun huomasin ympärilläni jonkuun tusinan vanhoja piikoja ja muutamia väkäleuka rouvia. Joulupukin muotoista ei persoonallisesti näkynytkään näin väkirikkaassa kokouksessa. Sieltä päästyä palasi jokainen kotiansa joulua viettämään. Eikä muuta kun kohta aletaan toivottaa onnellista uutta vuotta kaikille, mutta erittäinkin vanhoille piioille.
Joulukuusen kuva leikattu norjalaisesta joulukortista (Nasjonalbiblioteket, Flickr Commons)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti