Ensimmäisenä tapauksena oli lokakuinen kahden virolaisen miehen merihätä. He menettivät veneensä ja olivat kuusi päivää pienellä paljaalla luodolla varusteinaan leipäpuolikas, pari airoja ja kaksi tyhjää säkkiä. Leivän he tietenkin söivät. Airoilla ja säkeillä antamansa merkitkin vihdoin huomattiin ja miehet saatiin turvaan.
Toisessa tapauksessa lähti 26.10.1852 "Helsingissä asuvan Auditööri Vasili Karlanoffin kahdeksantoista vuotinen poika Feodor, isänsä palvelian kanssa, joka oli ijäkäs mies, pienellä paatilla Kyrkslättiin päin sopivaa asuinpaikkaa tulevaksi suveksi tilaamaan."
Muutaman päivän kuluttua heidän veneensä löydettiin kumossa eräässä rannassa. Poikaa ja miestä pidettiin jo lähes varmasti kuolleina, mutta kauppamies B. B. Brenner Melkon saaresta lähti tuulen suuntia miettien etsimään heitä ulkosaaristosta. "Ryss-skär nimisessä saaressa" poika ja mies sitten olivat "vielä hengissä, mutta sangen surkeassa tilassa, niin voimattomat, etteivät enään puhuakaan voineet". He olivat ajautuneet saarelle myrskyssä ja rantautumisen jälkeen vene oli irronnut kiinnityksistään.
Neljätoista vuorokautta he olivat viettäneet "kovassa vilussa pienoisessa saaressa ilman kattoa ja suojaa, kuin ei seillä muuta kasvanutkaan kuin pensaita. Pajun oksista olivat he itsellensä mökkisen rakentaneet ja peittäneet sen purjeella, jonka onneksensa olivat tulleet veneestä maalle ottaneeksi." Heillä oli myös "pyssy, tulukset ja veitti", joilla saivat saarella laiduntavista lampaista kaksi "ammutuksi, lahdatuksi ja paistetuksi; talilla voitelivat he purjeen, saadaksensa sitä tiheämmäksi; lampaan nahoista tekivät he itsellensä lämpimiä nahkapeitteitä."
Kolmannessa tapauksessa kahlasi 23-vuotinen mies elokuun alkupuolella Nauvon pitäjän Vikom'in rannan vähäiseen saareen. Hän valitsi asuinpaikakseen saaren ainokaisen heinäladon ja
"eli ainoastaan pelkistä marjoista, ensin mustikoista, sitten puoloista, viimeksi pihlajan marjoista. Kuin häntä joskus janotti, mikä harvoin tapahtui sellaista ravintoa nautittuansa, joi hän meren vettä. Jonkun ajan kuluttua, nauloittiin ladon ovi ulkopuolelta kiinni, hänen ollessa sisällä."Ulos päästäkseen mies teki kattoon reiän, "jonka piti ovenansa". Vihdoin hän
"rukoili saaren ohitse kulkevalta purjehtialta apua, mutta neuvottiin taasen kahlaten takaisin pyrkimään, koska hän sillä tavoin oli saareen tullutkin. Mutta sepä mahdotointa, kuin vesi oli syksyllä noussut." "Vihdoin Lokakuun 17:nä p. otti ohitse kulkeva kirkkoväki hänen veneesensä. Molemmat jalat olivat paleltuneena täydessä poltossa, ja koko mies viheliäisimmässä, surkeimmassa tilassa, vaatteet rääpäleinä, ruumis ihan voimattomana."Oman lausuntonsa mukaan hän oli ollut saaressa 10 viikkoa ja 4 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti