Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42

Koska kutsuu Ruhtinaamme
Suomen poikaa sotimaan,
Rupee silloin rintojamme
Rohkeuskin liikuttaan,
Sydän syttyy riemustansa,
Käsi käypi aseissansa....

Suomen poika miekallansa
Tappelee kuin puoletoin,
Tuima on hän kedollansa
Luonnoltansa pelvotoin;
Aura, lapio jäädä saapi
Tappeluun hän kiiruhtaapi....

Näin alkaa 42. osa sarjassa Lukemisia kansalle eli Sota-lauluja (1855). Ainakin viimeisen lauluista on laatinut "Isak Lindberg, Kemiön kaivannon vartia". Ja ensimmäinen oli julkaistu arkkiveisuna jo edellisenä vuonna nimikkeenä "Sota-laulu :, omistettu Suomen maantiloille jaetuille sota-sankareille, isänmaan ystäwältä. Ensimmäisen kerran laulettuna Rauman kaupungissa heinäkuun 24 p. 1854". Tämä on digitoitu Kuopion lyseon kokoelmista. Ajankohdan perusteella inspiraatio on todennäköisesti saatu Krimin sodasta.

Suomettaressa 23.12.1859 julkaistussa kirjoituksessa "Suomalaisesta lehtikirjallisuudesta" mainitaan tämä 42. osa  ja tarjotaan katsaus muuhun ajan painotuotteisiin

Viime aikoina on kuitenki Turusta, mistä nämä arkkiviisut ehkä enimmäksi osaksi ovat levinneet, annettu muita parempia lehtikirjoja, joista h:ra I. W. Lilljan "Lukemisia kansalle" ovat erikseen Mainittavat. Tosin on niidenki joukossa muutamia lauluja, joita olisi paremmin sopinut painamatta antaa "murhettivaisille, väsytetyille vaimohengille" laulettaviksi, niinkuin esm. n:rot 42 ja 56 , mutta yleisesti ovat ne kutakuinki hyviä.  Virsistä on erikseen merkittävä ja liitettävä n:ro 90 "Uusia suomalaisia virsiä, suomentanut — t-t— t". Toivottava olisi että muutki kirjapainot ja kustantajat siinä seuraisivat h:ra Lilljan esimerkkiä, ettei enään ilmaantuisi senkaltaisia kuin "Sibillan ennustuskirja","sana aikanansa", "Hobergin äijä", "veisu Riddar Sanet Yrjänästä", "juttu kahdesta huovi-junkkareista" j. m. s. ohdakkeita, joita sanomalehtien tulisi ajoissa kitkeä ja nyhtää pois, vaikka se tosin on hyvin vaikeaa nyt enään saada kaikki semmoset nyhtämällä hävitetyiksi, sillä niiden juuret ovat jo syvässä. Painolupaa antaessa saattaisi asianomaisetki estää kaikkein senkaltaisten kirjain painamista, jotka loukkaavat kirjallisuuden arvoa, sillä niiden ilmaantuminen on rikos kauneuden lakia ja kirjallisuuden kunniaa vastaan.
Sellaisten joukkoon ovat myös luettavat ne innolliset laulut, jotka vuosina 1854 - 1856 ilmaantuivat ja joita saattaa nimittää "sota-kirjallisuudeksi". Siihen aikaan ei suinkaan Suomen Runotar levännyt. Sodan pauhina herätti hänen levostaan niinkuin hän entisinäki sota-aikoina on ollut valveilla, ilo-lauluilla ylistäen sotasankarien urhoollisuutta. Mutta Runottaren ääni ei milloinkaan ole kaikunut niin usein ja väsymättömästi kuin viime sodan aikana. Pari kymmentä eri laulua, toinen toista — huonompi, todistavat hänen väsymätöntä ja innollista isänmaanrakkauttansa. Suomen runokirjallisuus on siitä ajasta säilyttävä seuraavaiset nimet: Johan Rännäri, Johan Leman, I. Fr. Gutzén, Niemelä, Isak Lindberg, P. Mansikka. D. Savolainen, Carolina Orrdén, Lintulan Karolina, Eva Takala, Kalkkimaan poika, Malbergin pojat y. m.

Lopussa mainituista nimistä ainakin Carolina Orrdén tulee vastaan kun Lukemisia kansalle -läpikäynti etenee.

Sotilaaksi pukeutunut poika hieman myöhemmältä ajalta. Gösta Olof Bengs, 1910-luku. Ebeneser-säätiön kokoelmat, Flickr CC BY 2.0.