Huomioita kahvilakulttuurista vuonna 1902

Palvelusta valittaminen vaikuttaa kuuluvan suomalaisten kaupunkien kulttuuriperintöön. Nimimerkki Hatsusuu kommentoi Uuden Tasku-Matin numerossa 1/1902 ajan kahvilapalvelua, jota tarjosi yleensä "joku nuori tyttö, joka puoli arastellen ja tykötehdyllä kohteliaisuudella palvelee vieraita." Erityisesti kirjoittajaa häiritsi kiitos-sanan käyttö.

Tätä sanaa käyttää tarjoilija vastaukseksi kaikkiin kysymyksiin. Hän tahtoo muka olla kohtelias ja kiittää kaikesta silloinkin, kun kiitos ei lainkaan tule kysymykseen. Ja saadakseen itselleen kohteliaan leiman, vääntää hän sanan aivan korvia särkevään muotoon. Jos hän lausuisi sen luonnollisesti ja teeskentelemättä ei se kaikuisi niin pahalta, mutta sen saa kuulla kymmenessä eri muodossa.

Tavallisimmin pannaan paino sanan loppuun, joten siitä useimmiten muodostuu kiitoos, sekä hyvin usein kiitooos, khiitooss, y. m. hullunkurisuuksia. 

Jos menemme johonkin tämmöiseen kahvilaan ja tilaamme esim. teetä, syntyy seuraava vuoropuhelu:
— Hyvää päivää...
(Ei vastausta vaan kumarrus).
— Saanko teetä.
— Kiitoss! Leivän kanssa?
— Niin.
— Kitosh!

Kun tee on tuotu eteesi, kysyy tarjoilijatar:
— Saako luvan olla sitruunaa?
— Saa.
— Kitos!
— Ehken myöskin kermaa?
— Ei tarvitse.
— Kitos!

Kun sitten olet nauttinut teelasisi ja kadut ettet kuitenkaan antanut tuoda kermaa, saadaksesi jo aivan mustaksi hautoontuneesta teestä kitkeryyttä pois ja turhaan olet sekoittanut sitä jonkun aikaa, saadaksesi siihen jo monasti käytetystä sitruunaviipaleesta edes jotakin makua, otat poistuaksesi ja maksat, on sinun ehdottomasti mentävä tarjoilupöydän luokse, sillä sinun luoksesi he vastenmielisesti tulevat, ja saat, kun olet antanut rahan, joka on vaihdettava, taasen kuulla tuon ikuisen kiitos-sanan aivan uudessa äänenvivahduksessa. Kun olet antanut rahan saat heti vasten kasvojasi huudon:— Kitoosh!

Kun raha on vaihdettu ja sinulle annettu, huutaa hän taasen:
— Kitoosh!
Kun menet pois ja sanot hyvästi, huudetaan sinun jälkeesi voimakkaasti:
— Hyvästii! Kiitooosh!

Kuva lehdestä Movitz 1/1907