Eräät piirit maassamme rupesivat vaatimaan kuolemanrangaistuksen käyttöönottamista. Huomasin, miten raskaasti ajatus siitä painoi eräitä tuntemiani työläisnaisia, itseänikin se ahdisti niin, etä päätin sitä vastaan tehdä mitä voin. Kirjoitin luonnoksen sanomalehdissä julkaistavaksi vastalauseeksi ja juoksentelin hankkimassa kirjallisen maailman edustajien nimiä sen alle. Pian levisi nimien keruu kuolemanrangaistusta vastaan koko maatamme käsittäväksi. Tavalliset suomalaiset työläiset ottivat asiakseen nimien keruun, he tuhlasivat nyt askeleitaan ja vaivasivat raskaasta työstä väsyneitä jalkojaan, ja kaukaisista salokylistä asti palautettiin listoja nimineen. Työläistemme ansiosta syntyi mahtava adressi eduskunalle kuolemanrangaistuksen käytäntöönottamista vastaan, niin ettei sitä katsottukaan voitavan ottaa käytäntöön.(s. 275-276)Mitkä piirit? Mikä ajankohta? Paljonko nimiä adressissa ja onko se arkistoitu johonkin?
perjantai 9. lokakuuta 2015
Kuolemanrangaistuksesta 1900-luvulla
Selatessani kirjaa Kailaasta Meriluotoon (1947) minut pysäytti Iiris Uurron (oik Lyyli Ester Ripatti, o.s. Mielonen) muistelmassa "taistelu kuolemanrangaistusta vastaan", josta en ollut koskaan kuullut. Ajoitus maailmansotien välissä. Uurto kirjoittaa:
Vuosi on ollut todennäköisesti 1936, ja "ketkä?"-kysymykseen voi vastata suurin piirtein "valkoinen Suomi".
VastaaPoistaTämä tosiaan oli iso, uutiskynnyksen moninkertaisesti ylittänyt episodi, vaikka se on nykyään jokseenkin täysin unohtunut historiallisesta yleissivistyksestä. Suomenkielisen Wikipedian artikkeli Kuolemanrangaistus Suomessa kertoo perusasiat. Ainakin yksi poliittisen historian gradu (ei verkossa) tästä on myös tehty.
Löytyi myös tuoreempi gradu Tulenkantajista, jossa on alaluku adressista ja sen taustasta (s. 91–93): "Adressiin kerättiin nimiä yli 100 000 ja se luovutettiin Suomen eduskunnan puhemiehelle Kyösti Kalliolle marraskuussa 1935."
VastaaPoistaKiitokset. 1930-luvun Suomi sai uusia sävyjä.
VastaaPoista