Tulitikkuja, potaskaa ja saippuaa

Kaleva julkaisi 7.2.1902 kirjoituksen Ennen ja nyt, jossa vertailtiin tuolloista elämää noin kuusikymmentä vuotta aiempaan. Kuten arvata saattaa, ennen oli kaikki paremmin. Kirjoittajaa P. P. kauhistuttaa ulkomaan viljan osto ja nisuleivän syönti sekä kaikki muukin ostotavara, joka veltostuttaa kansan.

© Samuli Lintula / CC BY 3.0

Menneisyyden muistelussaan hän kuvaa pari minulle vieraampaa asiaa. Siltä varalta, että muillekin outoja...

Kun miehet metsiä kulkiessaan tapasivat taulakäävän ottivat he heti sen talteen, Kotiin tultua vuoleskeltiin se puhtaaksi ja hierottiin suuriksi levyiksi. Niitä oli vastasenvaralta talossa kannannaisia nippuja. Kun sitten niitynperkkuuporoista ja takkatuhista keitettiin potaskaa, pantiin taulalevyjä uuttimen pohjalle väkevässä lipeässä likoamaan. Sitten ne kuivattiin, hierottiin pehmeiksi ja niin oli taula valmista. Miehillä oli aina tulukset lakkarissa. joilla he ottivat valkeaa tarvittaissa. Päreitä kiskoessaan vuoleskelivat miehet kauniita lastuvuoluja, jotka he vuolivat oikein säännöllisiksi, teroittivat ne ja kastoivat niiden terävät päät sulaan tulikiveen — niitä kutsuttiin "tulitikuiksi". Niitä oli pienonen kori emännillä aina täynnä takankorvalla. Oliko tulipesässä säilynyt joku hehkuva hiili otettiin tulitikulla siitä tuli, ellei, niin heillä oli varalta takankorvalla kauselo, jossa oli tulirauta, piitä, taulaa ja pieni metallinen tulikivikuppi, niin otettiin siitä tuli; nykyisistä fosforitikuista ei tietty mitään ja yhtäkaikki tultiin valkeaneuvoista toimeen, eikä se maksanut mitään. [...] 

Potaskalla oli siihen aikaan hyvä hinta. Niissäkin taloissa, joissa ei ollut niitynperkkausta, keitettiin takkatuhka tarkoin potaskaksi; sillä tavoin iarrettiin verorahaa. Silloin kun potaskaa keitettiin, pesi akkaväki pesunsa jälkilipeällä. Saippuasta ei tietty silloin mitään pesunteossa. Ainoastaan niillä emännillä, joilla oli pienokainen, oli lapsikamarin seinällä langasta riippumassa saippuapalanen, tavallisesti niinkutsuttu kirjava keräsaippua. Kun lapsi oli pesty, pantiin se takaisin juhlallisesti naulaansa riippumaan ja kuivaamaan, etteihän se vaan liiaksi sottaantuisi ja kuluisi.  Isännän "raakloodan" päässä oli pikkuinen komero, jossa myös oli kipene saippuaa parran raakamisen varalta.

Keräsaippuasta ei löydy muita mainintoja sanomalehdistä. Huokea ja helppo keino valmistaa saippuata ja suopaa julkaistiin Maanmiehen Ystävässä 23.11.1850.