Kerjäläisistä luettua

 Maamiehen Ystävässä 30.8.1851

Pietarin Suomalaisessa seurakunnassa on tätä nykyä noin 12,000 ihmistä. Tähän ei ole vielä luettuna kerjäläisiä, joita on paljon, etenkin Jaakkiman ja Parikkalan pitäjistä. Näissä pitäjissä on moni ottanut oikein tavakseen, jättää peltonsa viljelemätä ja tulla Pietariin kerjäämään, jossa he kävelevät joukottain monin tavoin, mikä vapisten mikä tutisten, että muka paremmin annettaisiin.

Kerjaläis-vaimot lukevat itsensä kerjuussa hyvinkin onnellisiksi, jos heillä on pieni lapsi itkemässä käsivarrella. Jolla ei ole omaa lasta, se ottaa lainaksi toiselta ja maksaa siitä jonkun sovitun päivä-hyyrinkin; sillä lapsen kurjuus säälittää ihmistä paremmin almuja antamaan. Tämmöinen lapsellinen muija kävi useamman kerran muutamassa herras-kartanossa, jossa hänellen aina annettiin. Mutta, joukun ajan kuluttua, rupesivat kummeksimaan, miksi hänen lapsensa ei milloinkaan itkenyt, eikä äännellytkään, kuin muiden.

Viimein tahtoivat katsella sitä niin kumman siivoa ja hiljaista lasta. Vaimo esteliiksen ensin, minkä taisi; vaan kuin toiset eivät häntä päästäneet, niin hän heitti lapsensa heidän käsiin, ja juosta laukasi, jonka jaksoi, tipo tiehensä. Talon väki kummeksivat kyllä tätä kovaluontoista äitiä, kuin jätti lapsensa; vaan kuin käärivät lapsen kapalosta, niin he vasta löysivät aika kumman. Se ei ollut lapsi, vaan puu-halko. Vaimo oli kau'an kannellut vierasta lasta, vaan viimein tuskastunut sitä korjatessa, kuin siitä vielä piti maksaa vuokraakin lapsen äidillen, ja ottanut puu-halon lapseksensa. Ja siivon lapsen hän siitä saikin, vieläpä niinkin siivon, ett'ei itkenyt tullessakaan.

 Kuva Pietarista kirjasta Le Costume ancien et moderne (1815)