Mutta, ei. "Kun hakemistot valmistuvat, on niiden avulla mahdollista tehdä jopa tilakohtaisia hakuja." Ehkä MAP-porukoissa on opittu jotain hankkeesta indeksoida Norjan väestönlaskenta vuodelta 1875? Siitä on nimittäin valmiina vasta 30%. Mutta siinäkin joukossa Suomessa syntynyt.
Seminaarissa ei siis ollut hirvittävästi uutta ja tallenteet tulevat aikanaan verkkoon. Mahdollisesti varustettuna pysyvällä tunnuksella, joista Esa-Pekka Keskitalo meille kertoi. Yleisradion edustajilla pysyviä tunnuksia ei taida olla. He keskittyvät suurta yleisöä kiinnostavaan kuvamateriaaliin ja paikallishistorioitsijoille merkitykselliset haastattelut 1900-luvun alkupuoliskolta taitavat jäädä ammattilaisten käyttöön vielä hyvin pitkäksi ajaksi. Metadatat näistä puuttuvat, kuten olen epäillytkin. Miettivät kuitenkin puheentunnistusta eikä joukkoistamista tilanteen korjaamiseksi.
Viimeiseksi puhunut Maria Vainio-Kurtakko esitteli vuosi sitten julkaistua Edelfelt-kirjejulkaisua, johon on tulossa uutta aineistoa piakkoin. Muutamassa vuodessa pitäisi olla valmiina koko 30 vuoden ajanjakso Edelfeltin kirjeitä äidilleen. Ilahduttavasti julkaisun oli (verkkohaulla?) löytänyt Pasteur-tutkija, jolle Edelfeltin huomioista oli todellista hyötyä. (Kirjejulkaisu sopii myös apurahataiteilijoiden hutkintaan.)
Pysyvät tunnukset ovat käytössä ja alkuperäiset kirjeet eivät enää tutkijoiden käytettävissä. Vainio-Kurtakko korosti esimerkkikirjeen kohdalla käsialan ja kynän luomaa kosketusta kirjoitustilanteeseen, mutta julkaisuun ei ole tallennettu tai ainakaan laitettu esille kirjeiden fyysistä kokoa, joka sekin voisi olla konkretisoiva metatieto.
Kahvitauolla onnittelin ja haastattelin Olli Almia. Elkan elokuun uutiskirjeessä nimittäin hehkutettiin, että
Historiaa esille, ennätyksiä rikki Arkiston perimmäinen tarkoitus ei ole asiakirjojen pimittäminen ja hautominen, sillä eihän säilyttämisessä ilman käyttöä olisikaan mitään järkeä. Elkan asiakirjoista valtaosa on täysin julkisia, ja me pyrimme aktiivisesti edistämään niiden käyttöä, tapahtuipa se sitten tutkijasalissa, arkistotietokannassa tai vaikkapa sosiaalisessa mediassa.
Tällä viikolla eräs Sunila Oy:n henkilökuntalehden artikkeli vuodelta 1948 julkaistiin Elkan Facebook-sivulla, ja sen on tähän mennessä nähnyt yli 400 000 ihmistä. Ei varmaan Sunilan Uutiset -lehdellä ole koskaan aiemmin ollut näin laajaa lukijakuntaa!Nyt luku oli jo suurempi ja Alm oli saanut tietää tekstin tulleen hyödynnetyksi useissa kesän häissä. Utelin onko arkistoaineistojen esittely sosiaalisessa mediassa tuonut lisää kävijöitä ja kyselyitä. Alm vastasi, että vaikutusta on vaikea erotella, mutta että heillä nämä määrät ovat kasvussa toisin kuin monella muulla arkistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti