Näytelmä Pihlajamäellä

Kaarle Silanderin toimittamaan kirjaan Suomalaiset maaseututeaatterit (1900) sisältyy huomattavasti monipuolisempaa aineistoa kuin otsikko antaisi ymmärtää. Lopussa on Eino Leinon satunäytelmä ja keskivaiheilla ajan näyttelijöiden antamia elämänkertatietoja. Niistä herkullisimman on kirjoittanut Aapo Pihlajamäki.

Hän oli syntynyt 1.6.1861 Kiuruvedellä, jossa

suurten nevain ympäröimänä kohoaa korkea, pilviä tavoittava mäki, Pihlajamäki. Sillä mäellä on viisi taloa ja yksi niistä nimeltä Länkimäki. Sen, Länkimäen, pellonpientareella on eräs suuri kiviraunio ja siltä rauniolta, ikivanhan pihlajan juurelta löysin minä itseni eräänä kauniina kesäkuun päivänä. Ei siellä ihan näytelty, vaan ei paljon muutenkaan. Oltiin näet talosilla ja lopuksi tapeltiin me kymmenen mukulaa oikein vimmatusti. Riita tuli, kuten tavallisesti, siitä kun jokainen tahtoi parhaan roolin, olla isäntänä ja emäntänä, ei kukaan ruvennut rengiksi eikä piiaksi. - Siitä näytelmästä saimme huonon arvostelun äidiltä ja kaupan päällisiksi saivat kaikki toiset vielä kelpo selkäsaunan, mutta minä, joka olin kaikkein nuorin ja jolla oli hyvät valehtelijan lahjat, pääsin pienellä tukkapöllyllä.

Näin siis leikkivät puuseppä Pekka Saastamoisen ja vaimonsa Ulrika Tallgrenin lapset. Perheen kuopus kuvaa isäänsä vakavaksi ja suorasanaiseksi körttiläiseksi ja äitinsä "omasi täydellisesti samat uskonnolliset mielipiteet". Perhe muutti Pihlajamäeltä nälkävuosien jälkeen "naapurikylään, Koivujärvelle, erääseen pieneen torpaan, ja seuraavana vuonna taas Pielaveden pitäjääseen, Honkaharju-nimiseen torppaan." Honkahajussa perhe asui "noin seitsemän vuotta".

Aapo jätti vanhempansa 16-vuotiaana ja vuosisadan loppuun mennessä hän oli nähnyt Berliinin ja Pariisin sekä kiertänyt Suomen näyttämöitä.

Kuva Teuvo Pakkalan kirjoittamasta aapisesta. Digitointi Kansalliskirjasto.